sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Say goodbye to May!

Se olisi toukokuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa kai kesä! Sen kunniaksi olen yrittänyt rentoutua oikein urakalla, mutta mieli ei ole vielä päässyt irti kaikesta stressaamisesta; viime yönä näin niin paljon erilaisia painajaisunia että siinä täyttyi toivottavasti koko loppuvuoden unisaldo. 

Eilen latailin akkuja kyllä ihan huolella. Eihän me Marin kanssa mihinkään lenkille jaksetukaan lähteä, hänellä kun venyi töissä seitsemään asti ja hulabaloo-päivän jälkeen on ihan ymmärrettävää että reipas urheilusuoritus ei välttämättä ole se "lempijuttu". Mulle iski into grillata kun sääkin oli niin kaunis. Niinpä kävin kaupassa vielä uudemman kerran ja tällä kertaa mieskin oli mukana auttamassa safkojen valinnassa. 

Kotona sain vielä idean tehdä kermaperunoita kun kaapissa venyi avattu kuohukermapurkki vailla käyttötarkoitusta. Nam! Saatiin siis aikaiseksi melko runsas ja monipuolinen kattaus, vaikkei se ollutkaan ehkä ihan terveellisimmästä päästä. Silti tuntuu että parempi vaihtoehto tämä oli kuin se uppopaistettujen ranskalaisten, kebabin tai hampurilaisten mässäily. Vai mitä? 


Salaatti koostui jäävuorisalaatista, kurkusta, vesimelonista, kirsikkatomaateista ja fetajuustosta.  Salaatin makuun vaikuttaa näköjään tosi paljon se että vaihtaa välillä sitä salaattipohjaa ja nakkaa sekaan jonkun uuden jutun (vesimeloni) piristykseksi. 


Miehet tekivät uhkarohkean tempun ja painelivat saunaan kun olivat saaneet grillin sytytettyä. Ruokien paistaminen jäi siis mun vastuulle, ja kyllä jännitti! Loppujen lopuksi ruoka tuntui kuitenkin maistuvan kaikille eikä kukaan saanut ruokamyrkytystä. Upeaa, mutta ei pidä ylpistyä. Ensi kerralla en välttämättä enää onnistu.


Niin, ehkä noista hyvinpaistuneista makkaroista tai osittain kärähtäneistä pihveistä huomaakin sen että ne ovat minun paistamiani.. Mutta ei sentään kaikki palaneet!


Nam! Kermaperunat onnistuivat tosi hyvin, vaikka sekaan olisi voinut murustella esimerkiksi aurajuustoa tai maustaa potut valkosipulilla. Ja näköjään maistuvat sitä paremmilta mitä kauemmin saavat olla uunissa.


Tänä aamuna nukuttiinkin sitten oikein pitkään, näin sunnuntain kunniaksi. Sunnuntaihan olisi varmaan paras päivä harjoittaa sitä "aamutreenaamista" mutta yritän nyt ensin saada sen sujuvaksi osaksi arkea ennen kuin yritän pakottaa itseni hikoilemaan pyhäpäivän aamuna. Ja pitäähän mun joskus saada nukkua pitkään, hyvänen aika! 


En muista olenko aiemmin kertonut tästä itse tekemästäni liitu-/magneettitaulusta. Kuten tarkkasilmäisimmät ja innokkaimmat lukijat muistavat (eli he jotka seuraavat myös Instagramissa), viimeisimpänä siinä oli teksti "NEVER STOP dreaming". Tänään sain aivan loistavan ajatuksen kirjata siihen ylös tukkimiehen kirjanpidolla  kaikki kerrat kun harrastan liikuntaa. 

Tauluhan sijaitsee heti meidän eteisessä, joten olisi aika noloa selitellä vieraille miksi taulussa ei vielä perjantainakaan ole kuluvan viikon kohdalla yhtään viivaa.. Tavoitteena olisi että joka viikon kohdalle kertyisi ainakin se viisi viivaa. Enempi parempi, tietysti, mutta ei lähdetä heti alkuun tavoittelemaan taivasta. 


Pääsisinköhän tällä kuvalla hammastanhafirman tai ryppyvoide-yhtiön mainoskasvoksi? 

Koska jätettiin eilinen lenkki välistä, päätettiin Marin kanssa tehdä se tänään. Sää oli ensin hyvin aurinkoinen mutta yhtäkkiä jostain ilmestyi tummia pilviä. Pieni tihkusade ei tietenkään haittaa mitään mutta kaatosateessa on ikävä lenkkeillä. Meikit valuu ja hiukset menee huonosti... 



Ihme ja kumma pilvet kuitenkin väistivät meidät ja säästyttiin onnettomuudelta ainakin tällä kertaa. Mutta olihan taivas aivan uskomattoman näköinen; pohjoisessa tummaakin tummemmat pilvet ja etelässä kirkkaan sininen kesätaivas. Only in Finland.


Vajaassa tunnissa taaperrettiin noin 5,5 kilometriä, hienoa tytöt! Huomaatteko muuten jo miten paljon olen kerennyt ruskettua? Pitäisi varmaan vähän jo hillitä itseään.. Ihmiset alkaa kuvittelemaan että minä olen se joka kävi toukokuun alussa viikon ulkomailla eikä Mari...

Lenkin jälkeen palkittiin tietysti itsemme, ja minä hyvästelin herkut ennen ruokaohjelman aloittamista. 


Tästäkin saavutuksesta saa muuten onnitella minua! Yleensä olen se joka penkoo pakastealtaan suurimman, suklaisimman ja energiapitoisimman jäätelön. Tällä kertaa päätin jo ennen kauppaan menoa tyytyväni vain murueskimoon. Ja tulihan tuo rääpäle syötyäkin ihan erilaisella nautinnolla kun tiesi että kohta se loppuu.


Huomenna se sitten alkaa.. Ja tällä kertaa en sano tätä vain lämpimikseni, rakkaat lukijat, vaan ihan oikeasti tartun itseäni niskasta kiinni ja skarppaan syömisieni suhteen. Onneksi te olette vahtimassa etten ala ihan kohtuuttomasti lipsumaan ( eipä tässä paljon kehtaa lipsua ) ja jos niin pääseekin käymään, palaan ainakin takaisin ruotuun heti enkä viikon päästä. Jes, mulla on niin hyvä fiilis tästä että tuleekohan onnistumaan (väitinkö joskus että en ole pessimisti) ?

lauantai 30. toukokuuta 2015

Leppoista lauantaita!

Sekä tietysti superonnittelut myös tuoreille ylioppilaille sekä peruskoulunsa päättäneille nuorille! Olkaahan kunnolla illalla ja läträtkää maltillisesti sen iloliemen kanssa! Minäpä kerron kohta kuinka siinä voi pahimmassa tapauksessa käydä! 

Eilisiltahan kului varsin rattoisasti näin: 
Kävin ensin viemässä mieheni juhlimaan työkaverinsa 30-vuotispippaloita. Sen jälkeen ajoin ystäväni luo jossa muut jo odottivatkin. Kikattelimme koko illan jutellen salaisia tyttöjenjuttuja, katsellen elokuvia, herkutellen kevyillä superfood-trendi-herkuilla ja tehden toisillemme kasvonaamioita sekä jalkahoitoja. Miten IHANAA ja rentouttavaa! Illan päätteeksi nukahdimme onnellisina siskonpetiin ja heräsimme aamulla levänneinä sekä virkeinä! 


In my dreams joo! Miehen kävin kyllä tosiaan nakkaamassa kaverinsa juhliin, jonka jälkeen ajelin oman kaverini luokse kahville. Siellä havahduin siihen tosiasiaan että kauppa menee kohta kiinni ja illaksi suunnittelemani "herkut" pitää käydä ostamassa ennen sitä. Kaahasin pitkällä kaasulla takaisin keskustaan (äkkiä ennen kuin bensa loppuu)  ja Lidliin, mun vakkarikauppaan EVER! Mukaan nappasin 250 g pussillisen pistaasipähkinöitä (HYVÄ MINÄ, olisin voinut ottaa myös 500 g pussin, mutten tehnyt sitä!), jotka eräs hyvä ystäväni on leikkimielisesti (mutta vahvalla totuuspohjalla) nimennyt konkurssipähkinöiksi. Ai miksikö? No koska opiskelijoilla ja minulla ei oikeasti ole niihin varaa kuin hyvin hyvin harvoin. Pähkinöiden LISÄKSI heittäydyin aivan villiksi ja ostin yhden light-omenasiiderin! En valinnut kevytvaihtoehtoa siksi että se on kevyempi vaan siksi että mulla tulee hampaat kipeäksi kaikista sokerilitkuista (voisko joku varata mun puolesta mulle hammaslääkäriajan? )

Nyt kerron sen hurjan tarinan alkoholinkäytön vaaroista, jonka alussa lupasin!

Noh, asettauduin mukavasti sohvalle, ja ryhdyin valitsemaan elokuvaa. Ensin olin tietysti työntänyt siiderin pakastimeen jäähtymään ja kaatanut pähkinät kuppiin käden ulottuville. Löysin sopivan elokuvan mutta en jaksanut alkaa vielä katsomaan sitä kun televisiosta tuli Johnny Deppiä (♥). Selailin samalla myös läpi blogeja joita luen. Ehkä noin 45 minuutin päästä muistin että AI NIIN se sidukka on pakkasessa! Ei muuta kuin tölkki auki ja ryyppäämään. Not! Väkisin piti koittaa juoda, mutta ei se vain uponnut. Kaiken lisäksi vielä unohdin "pohjat" jääkaappiin ja kaadoin ne aamulla viemäriin.

Olenko minä tullut vanhaksi kun ei siideri enää maistu? Toivottavasti! Mutta toivottavasti juhlansa ansainneita ylioppilaita ei vaivaa sama ongelma ettei jaksaisi bilettää!

Niin ja elokuvaakaan en jaksanut katsoa loppuun asti. Kömmin puolen yön jälkeen nukkumaan ja heräsin aamulla kärttyisenä ja väsyneenä. 


Aamupäivän istuinkin taas koneella, söin aamupalaa ja äsken kävin kaupassa. Lähdin kuulkaas oikein kauppalistan kanssa, hyvin harvinaista minulle! Ostin valmiiksi kaiken ensi viikkoa varten ja jotain historiallista tapahtui! Kaupasta ei tarttunut mukaan mitään ylimääräistä! Karkit ja sipsut ei edes houkuttaneet mua kuten yleensä! Nyt äkkiä rasti seinään että tällaistakin voi tosiaan tapahtua! 




Koska en syö ollenkaan kanaa, mun ruokaohjelmaan on sisällytetty jauhelihaa. Ostin sitä siis pari pakettia ja sain loistoidean että pussitan valmiiksi oikeat määrät. Ensi viikolla mun ei tarvi kuin ottaa lihaköntsä pakkasesta ja lyödä pannulle tirisemään. Siispä mun piti ostaa kaupasta myös pakastuspusseja kun olivat kotoa päässeet loppumaan. Katsoin vain hyllyn laidasta että "tossa on noita pieniä, yhden litran pusseja jotka riittää ihan hyvin.." Kotona rupesin sitten pussittamaan jauhelihaa ja ensimmäisenä ihmettelin kun pussien pakkauksessa luki että "pitkä pakastuspussi", WTF, voiko litranen nyt olla kovin pitkä? 
Kerkesin jo repiä pakkauksen auki ja rullasin ensimmäistä pussukkaa auki kun tajusin että V*&&# P¤RK¤L¤ joku S@@t@n@n älykääpiö oli laittanut paketin VIIDEN LITRAN PUSSEJA siihen missä niitä ykslitrasia oli!! 

Että pussitappa tässä sitten vajaa 100 gramman könttejä jauhelihaa tommosiin pusseihin, hieno homma! 
No onneksi oon kuitenkin sen verran fiksu ja ekologinen ja kaunis ja mukava että laitoin kuitenkin useamman köntsän samaan pussiin, mutta kylläpä otti päähän!



Semmoinen avautuminen tällä kertaa, kellekkään muullehan ei varmasti koskaan ole sattunut mitään vastaavaa? Ainakaan jos bloggaajiin on uskominen, koska eihän niistä epäonnistumisista ikinä kirjoiteta vai mitä? 


Tänään olisi tarkoitus kai tehdä vielä jotain muutakin. Suunniteltiin lähtevämme lenkille Marin kanssa, joko kävellen tai rullaluistimilla. Mari on kuitenkin kuuteen asti töissä, joten mun pitäisi vielä pariksi tunniksi keksiä tekemistä. Tuossa kaupassa käydessäni kyllä totesin että meidän auto alkaa olla siinä kunnossa että se pitäisi siivota sisäpuolelta ihan totaalisesti. Siihen ne pari tuntia varmaan vierähtävätkin... Taidankin ajaa auton tuohon meidän oven eteen ja ryhtyä hommiin. En voi sanoa edes kääriväni hihoja ylös, koska aion olla uhkarohkea ja hoitaa homman toppi päällä (lämpömittari sanoo että ulkona on + 18,5 astetta lämmintä..)

Niiin että adios vaan hiljaiset lukijani, mukavaa loppu-viikonloppua kaikille! :)

perjantai 29. toukokuuta 2015

Onnea kaikille ammattiin valmistuneille "ammattimiehille ja -naisille" !

Mutta mitä tekee tämä vaatetusalan "ammattilainen"? Ryhtyy lyhentämään juhlamekon helmaa aamulla kello 8:00, kun juhlapaikalla tulisi olla viimeistään kello 8:40! Niin ja tietenkään mulla ei ollut mustaa lankaa (päässyt jostain syystä loppumaan...) joten tumman ruskealla mentiin. Eikä kukaan kai huomannut.. 

Haikein mielin hyvästeltiin nyt jo entiset opiskelijat kesälaitumille ja vannotettiin ilmoittelemaan kuulumisiaan. Sekä tietysti uhkailtiin tulla kyläilemään siellä minne kukanenkin nyt lähtee elämässään. 

Itselläni oli ensin tarkoitus mennä juhlaan ihan "tavallisissa vaatteissa", mustat housut ja joku siisti paita. Aamulla kuitenkin iski joku valtava tarve saada pukea päälle tuo mekko joka on roikkunut vaatekaapin ovessa viimeiset kaksi viikkoa odottamassa että jaksan lyhentää sen helmaa (siis takahelmaa, tuo etuosan helmahan oli jo valmiiksi noin lyhyt, MITÄ TE MUSTA OIKEIN KUVITTELETTE! ).
Oikeastaan kaikki mitä mulla oli tänään päällä, on ostettu Seppälästä. Niin olenhan jo maininnut että olin muinoin töissä Nivalan Seppälässä joten siksi mulla sattuu olemaan näin paljon kyseisen ketjun kolttuja. Muutoinhan kulkisin varmaan aina samoissa vaatteissa, olenhan niin surkea shoppailija.

Jep, kyllä musta vielä tulee maailmankuulu supermodel näillä asennoilla. Eikö totta?



Todistusten lisäksi jokainen sai tietenkin ruusun kotiin viemisiksi, ja ylijäämäruusut jäi meille ohjaajille. Jee! Mikä hieno tekosyy poseerata nurmikolla keskellä kirkasta päivää, kun talonmies ajaa ruohonleikkurilla ympärillä. (Siis vähän noloo...


NYT mulla alkaa se kauan kaivattu, vuoroin odotettu ja vuoroin pelätty, leppoisa mutta rahaton pitkän pitkä LOMA! Töihin palaaminen tapahtuu (toivon mukaan) vasta elokuussa, joten nyt on aikaa ladata niitä akkuja ja harrastaa urheilua, aamulenkkejä, haaveilua ja auringossa köllöttelyä. Aion pyöräillä ainakin sata kilometriä, syödä jäätelöä ja MANSIKOITA, nukkua ensi viikolla pitkään, tehdä asioita jotka on jääneet rästiin (sitä mukaa kun muistan tai jaksan), stressata ja panikoida vähemmän sekä ladata akkuja ensi lukuvuotta varten (kyllä, mun elämä kulkee edelleen koululaisen sykleissä, olenhan töissä koululla). Onhan siinä tekemistä, saisi vain jostain aloitettua! Nyt ainakin tuntuu että migreeni jyskyttää otsalohkossa, olisihan se jo aikakin kun stressitaso laskee taas näin yhtäkkiä.

Yritin löytää tähän jotain hauskaa kesäloma-aiheista kuvaa, kun törmäsin tähän. "Rusketus-tatskan hankkiminen", haha, sehän voisi olla yksi mun kesäprojekti. Never gonna happen.. Kuva täältä.

Maanantaina aloitan Pertulta saamani ruokaohjelman, tavoitteena on että edes yhden viikon saisin seurattua sitä ihan puhtaasti. Katsotaan sitten mitä kroppa sanoo ja mietitään sen jälkeen pitääkö jotain muuttaa. Viikonlopun aion vielä syödä huolettomasti (en kuitenkaan ihan mitä sattuun, paitsi tuon suklaalevyn jonka sain opiskelijoilta... Miksihän muuten opettaja sai kukan ja minulle annettiin suklaata? Näytänkö minä siltä että sille on enemmän käyttöä...? :D ) kun ei vielä tarvi punnita kaikkea ja pitää yllä tarkkaa rytmiä. Jos kuitenkin tänä viikonloppuna jättäisin grillijonon ja kebab-mestan oven väliin? 





Että jos mua ei enää täällä näy eikä kuulu, niin luultavasti olen kadonnut kesän viettoon.. 

P.s. Olettehan jo huomanneet että #FITNESSpaskalla on oma Facebook-sivu? Siitä tykkäämällä saat aina ensimmäisten joukossa tiedon uusista päivityksistä sekä näet ja kuulet paljon juttuja jotka eivät aina blogiin asti päädy! Sivulle pääset TÄSTÄ, käythän tykkäämässä ;)

torstai 28. toukokuuta 2015

Päivän asu + muuta p*skaa ! :)

Kumma juttu, että vaikka oonkin ollut jo kohta kuukauden työttömänä, niin lomalle en ole päässyt silti vieläkään. Tänään olin päivän vanhalla (ja tulevalla) työpaikalla moikkaamassa opiskelijoita jotka palailivat työharjoittelusta hakemaan tavaroitaan ja vaihtamaan kuulumisia. Samalla ilmoittauduin työkavereiden kanssa toiseenkin juoksutapahtumaan, mutta siitä kerron hieman myöhemmin ! :) 

Aamu oli niin aurinkoinen että päätin pukea päälle oikein kesähepenet; VIRHE. Vaikka aurinko paistoi niin tuulihan oli aivan jäätävän kylmä. Onneksi noiden nuorten kanssa ei tarvitse huolehtia välituntivalvonnasta, kuten ala-asteella.

Yllä tänään siis toppi ja ballerinat sävy-sävyyn, molemmat Seppälän viime kesän mallistoa! Liehukepaita vahinko-ostos GinaTricotista.  JEDU-kangaskassi ilmaiseksi töistä, näitä saa kaikista tapahtumista missä ollaan edustamassa meidän koulua ! :)


Jos joku on kiinnostunut tästä mun upeasta design-joposta, niin luulen että pääsemme hinnasta yksimielisyyteen.. 




Yleensä en ikinä ota korvakoruja yöksi pois mutta eilen oli poikkeus kun kokeilin kummitädiltä saamiani kolikko-korvakoruja päivällä. Mikä tragedia että unohdin laittaa aamulla korut paikoilleen, oli koko päivän niin alaston olo (no joopa joo!) !

Kun pääsin koululta kotiin, rojahdin suoraa päätä sänkyyn aikomuksenani nukkua "pienen pienet" päiväunet mutta simahdinkin melkein kahdeksi tunniksi. Heräsin siihen kun mies tuli kotiin ja herätti minut. Hän oli lähdössä käymään kaverinsa luona joten päätin vetää lenkkikamat niskaan ja hypätä auton kyytiin; kävelin siis kotiin.


Petyin suuresti kun SportsTracker kertoi että matkaa kertyi vain piirun verran yli viisi kilometriä! Auton kyytissä matka tuntuu aina niin paljon pidemmältä.. Hyvän hien sain kuitenkin pintaan, puinhan taas liian paksusti vaatetta päälle. Lisäksi musta tuntuu että käsivarret jo vähän ruskettuivat tuon 45 minuutin aikana! 
Kotiin päästyäni oli pakko vähän pullistella peilin edessä, ja otinpa siitä muutamia kuviakin todistusaineistoksi. Kyllä näillä poseerauksilla (ja tällä rusketuksella, ja varsinkin tällä kropalla!!) ollaan kohta valmiita vaikka bikini-fitnesskisoihin tai mihin vaan! 





Moni on varmaan ihaillutkin mun upeaa hiustyyliä näissä viimeisimmissä kirjoituksissa! Hommahan on nimittäin niin, että oon vähän hukassa näitten karvojeni kanssa. Toisaalta tämä punainen on se väri josta mut tunnetaan, enkä voi kuvitella itseäni muun värisenä. Katselin muutama päivä sitten koneelta vanhoja kuvia jotta olisin nähnyt miltä olen näyttänyt silloin joskus ennen. Mutta kun, sellaisia kuvia ei ole oikeasti edes enää olemassa! Syy siihen miksi haluaisin muutosta on yksinkertainen; olen todella mukavuudenhaluinen, ja on ihme että olen edes näin kauan jaksanut värkätä näiden punaisten kanssa. Mun hiukset kun kasvavat oikeasti TODELLA nopeasti (reilu 1 cm kuukaudessa) ja oma väri on hailakan vaalea. Lisäksi punainen on värinä sellainen että jos ei sitä hoida, se valuu suihkun mukana viemäriin alta aikayksikön. 

Niin että, olen tässä jo miettinyt että luovunko minuudestani, omasta persoonastani ja tunnettavuudestani helpon elämän toivossa? Hävittäisin tämän punaisen värin ja hankkisin tilalle jotain normaalimpaa, helpompaa ja omaa väriäni vastaavaa? Sellaista että värjäysvälin voisi tarvittaessa venyttää vaikka kolmeen kuukauteen ilman että näyttää aivan hampilta (kun nyt jo tämä yksi kuukausi on sinnittelemistä, ja kai joku luulee mua hampiksi siitä huolimatta) ?


Noin puoli tuntia sitten päätin että tämä on elämää suurempi ratkaisu ja aivan liian radikaali päätettäväksi näin nopeasti. Niinpä hyppäsin super-jopon selkään ja ajoin lähimpään kauppaan. Onneksi luottovärini sattui olemaan tarjouksessa, ja poistuin kaupasta hyvillä mielin. Punapäänä mennään siis vielä ainakin seuraava kuukausi! 



Roudasin läppärin tähän meidän etuterassille johon paistaa ihanan lämpimästi aurinko, mutta se ei ollutkaan oikeasti kovin fiksu valinta. Nyt on niskat jumissa mutkalla istumisesta ja illalla varmaan pää kipeänä tästä silmien siristämisestä. Mutta saapahan käsivarret ja poskipäät aurinkoa, JUMALAUTA kyllä te kesän lopuksi ihmettelette että missä ulkomailla olen käynyt kun mulla on niin upea rusketus! ! (or not.. )

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Mulla on ollut super-keskiviikko!

Niin että jos yltiöpositiiviset jutut ällöttää tai muuten vaan ottaa päähän, niin nyt on hyvä hetki painaa oikean yläkulman punaista rastia. Lisäksi luvassa on niin sekava ja pitkä juttu etten tiedä itsekään saanko asioita selkeästi ilmaistua. Yritetään!

Olen tehnyt tänään ainakin miljoona asiaa ja mietinkin että miten jaksan olla hereillä vielä loppupäivän, siihen asti että saa mennä oikeille yöunille. Kotitöitähän täällä olisi vaikka millä mitalla, mutta minulla ei ole enää yhtään virtaa jäljellä. 
Itseasiassa olin kirjoittanut tähän jo vaikka miten paljon, mutta päätin lopulta typistää homman ihan minimiin. Tässäpä siis kooste mun päivästä: 
1. Kosmetologilla käynti. 
Aamulla ennen kukon laulua Haapavedellä, operaationa siis "karvat kesäkuntoon".  Hoidosta tullessani törmäsin eteisessä entiseen historianopettajaani ja hämmennyin. Muistiko hän minut? Olisiko pitänyt sanoa muutakin kuin reipas TERVE! ? 



2. Aamukahvihetki äitin kanssa.
Kosmetologikäynnin jälkeen pyörähdin äidin luona ja hörpättiin pika-kahvit siinä hänen töiden lomassa, vaihdettiin kuulumiset ja vähän juoruttiin, kuten asiaan kuuluu. 

3. Jätskihetki lasten kanssa. 
Monen mutkan ja turhautumisen jälkeen pääsin jäätelöiden kanssa harjoittelupaikalleni ala-asteelle. Tarkoitus oli tarjota lapsille herkut jo perjantaina, mutta makasin silloin tosiaan sairaana niin sovittiin uusi aika tälle päivälle. Sain kortin ja kukkapuskan joiden ansiosta meinasin liikuttua kyyneliin. Myös pienten poikien (niiden jotka yleensä osoittavat tunteitaan vain nyrkein ja potkuin) halaukset "menivät tunteisiin".


4. Arviointikeskustelu. 
Viime viikolla minulla oli siis näyttö, ja tänään oli sen näytön arviointi. En oikeastaan hirveästi edes jännittänyt tätä viimeistä arviointia, tuntemuksen olivat ennemminkin odottavat ja levottomat. Noin tunti istuttiin pyöreän pöydän ääressä, minä ja kolme ihmistä jotka arvioivat tekemisiäni. Mutta läpihän se meni, ja vielä kiitettävin arvosanoin! JES, olen siis valmis !


Vaikka aiemmin ajattelinkin että tää koulu nyt on tällainen "läpihuutojuttu" ja "ei tässä mitään, päivittäinhän ihmiset saavuttaa tällaista..." niin kyllä mulla silti oli aika hieno fiilis kun keskustelun jälkeen ajoin hakemaan miestä töistä. Sisällä kupli ja suupielet vetäytyivät väkisin ylöspäin. Minä tein sen ! 


5. Sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa. 
Sovin eilen serkkuni kanssa että nähtäisiin tänään. Joko mentäisiin yhtä aikaa mummolaan tai sitten ajettaisiin Ylivieskaan ja käytäisiin siellä syömässä. Koska mies oli jo muutenkin menossa tänään Ylivieskaan päin, sovimme treffit siis sinne. Kyseessähän on siis serkkuni joka asuu Rovaniemellä ja jonka olen nähnyt viimeksi aika lailla tasan vuosi sitten, sekä hänen äitinsä, minun tätini, joka asuu Raahessa ja jonka olen viimeksi nähnyt ehkä kolme vuotta sitten. Oli ihanaa nähdä heitä pitkästä aikaa, vaikka tuntui että oltaisiin nähty viimeksi eilen. Toki juttua olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa kuin vain chorico-makkaran ja possupihvin verran! 



6. Kesäsuunnitelman varmistuminen! 
Tuttavani Marita kuulutteli eilen Facebookissa seuralaisia mukaansa väriestejuoksuun Ouluun 25.7. Innostuin asiasta heti täysin, ja tänään me sitten ilmottauduttiin! Ilmoittaudu sinäkin, tänään on viimeinen päivä päästä halvemmalla, huomenna hintaporras nousee. 
Ja jos olet jo ilmoittautunut niin vinkkaappa, olisi mukava nähdä tuttujakin tuolloin ! :) 



Tällä kertaa olen kysynyt jopa luvan kuvien käyttämiseen! Nehän on lainattu siis TÄÄLTÄ, FunRunin Väriestejuoksu-sivustolta! Tällä hetkellä hinta on siis 39€, josta saa -10% ryhmäalennuksen kun ryhmäkoko on vähintään neljä henkilöä. Huomenna hinta nousee 44 euroon. Osallistumismaksuun kuuluu siis itse juoksutapahtuman lisäksi mm. t-paita (jonka itse ainakin aion tuunata heti oman näköiseksi! ), mitali sekä värijauhetta jolla on lupa sotkea. Ennen lähtöä on tietysti alkujumppa ettei paikat revähdä, ja illalla on tarjolla "jatkot" kaikille täysi-ikäisille osallistujille. SO COOOL!


Ei mulla muuta!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kesä, se tulee takaisin!

Tänään on voinut lähteä jo ulos ilman takkia. Ja varmaan shortseissakin voisi kulkea jos vain säärikarvat sen sallisivat. En ole sentään vielä niin kesäfiiliksissä... Aamulla nousin piirua vaille yhdeksän ja vedin lenkkikamat niskaan (nyt se siis tapahtui!!!). Kävelin kaupan kautta hakemassa muutamia juttuja jotka eilen unohdin ostaa, joten matkaa kertyi ehkä noin pari kilometriä. Sen jälkeen vasta aamupuuron ja -kahvin keittoon, kylläpä tuntui hyvältä! Tästä kun nyt vain saisi tavan itselleen :) 

Yhdentoista aikaan Mari tulikin meille päästyään töistä. Juotiin vähän lisää kahvia ja sen jälkeen taas lenkkikamat niskaan!



Ilma oli tosiaan siis niin lämmin että tein uhkarohkeasti ja jätin takin kotiin. Pelkällä trikoopaidalla siis viiletin, mutta ei tullut kylmä! Sujautin käteeni kuvissa näkyvän puhelinkotelon, joka on ollut mulla varmaan jo lähes vuoden, mutta jota ei ole tullut vielä käytettyä kertaakaan. Ihan kätevä kapistus varmasti kesällä kun ei ole taskuja ja kun soittolista on niin viimeisen päälle hiottu ettei koko ajan tarvitse vaihdella biisejä. Muuten aika epäkäytännöllinen (puhelin on vaikea ottaa pois kotelosta irrottamatta koko koteloa, ja näillä nakkisormilla näyttöä on vaikea hieroa suoraan tuon kalvon läpi) ja urpon näköinen (siis ilman niitä kuulokkeita. Kuka nyt kanniskelee puhelinta muuten vaan lenkillä mukana?).  Testasin myös HeiaHeia-sovellusta, jota en varmaan osannut käyttää oikein. Sovellus laski kyllä treeniin kulutetun ajan mutta ei mitannut matkaa vaikka GPS olikin päällä. Lisäksi se väittää minun hengailevan koko ajan jossain päin Helsinkiä, whaaaat? 





Pitää perehtyä sovellukseen joskus ihan ajan kanssa ja rauhassa. Nyt näppäsin päälle kuitenkin myös SportsTrackerin joka kertoi että meidän kävelylenkin pituudeksi tuli 4,6 kilometriä ja aikaa meni noin 45 minuuttia. Ihan mukava taapertaa välillä seurassa eikä aina yksin. Pohdittiin lenkin aikana sitä, miten mukava olisi kesällä pakata jumppakamat kassiin ja mennä johonkin läheiseen puistoon voimistelemaan. Niin, jos siis asuttaisiin jossain muualla kuin täällä landella. Ihmisethän katsoisivat meitä kuin hulluja. Tai varsinkin jos menisi aamujumpalle yksin, se vasta noloa olisi... Pienet on murheet ihmisillä. 


Lenkin jälkeen laitettiin miehen kanssa ruokaa; eilistä salaattia, keitettyjä perunoita sekä kananmunakastiketta. Oikein tehtynä ihan huippuhyvää, minun tekemänäni jokseenkin mautonta, mutta ihan syömäkelpoista mössöä. 


En ymmärrä miten naisihmisellä voi olla näin huonot kokkaustaidot. Jos ei ruoka muuten mene pilalle, niin ainakaan se ei maistu miltään. Niinpä meillä yleensä mies tekeekin mm. perunamuusin koska minä en siinä ikinä onnistu. 

Siksi mua vähän pelottaakin se, että Pertulla on mulle kuulema ruokaohjelma lähestulkoon valmiina, ja kai sitä pitäisi alkaa myös noudattamaan kunhan sen käsiini saan. :S Toivottavasti ohjelmaan ei sisälly kovin paljon mitään gourmet-ruokia tai kalliita ja taitoa vaativia kokkailuja, koska luultavasti onnistun polttamaan pihvit tai vastaavasti jättämään ne raa'oiksi (jep, tarkistin sanan taivutuksen wikisanakirjasta...)
Kun Perttu otti minuun eilen yhteyttä, nousi melkein pala kurkkuun ja tuntui että "APUA, haluanko mä oikeasti että joku muu määrää syömiseni pilkuntarkasti seuraavien kuukausien ajan? Ja pystynkö tosiaan NOUDATTAMAAN niitä ohjeita pilkuntarkasti?" Meinasin jo jänistää koko projektista, mutta sitten komensin itseni ryhdistäytymään ja päätin että nyt en luovuta vaan painan täysillä kohti tavoitetta. Ja vaikka se ehkä onnistuisi yksinkin, on hienoa että Perttu haluaa auttaa mua hommassa. 

Niinpä jään vain (hieman kauhun sekaisin tuntein) odottamaan millaisen ohjelman hän on mun pääni menoksi kehitellyt.. Ja ehkä voisin lähteä vielä päivän kolmannelle lenkille kun kellokin on vasta viisi...

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kävin lenkillä!






Tulin "töistä" neljän jälkeen, siivoilin ja laitoin ruuan, kävin kaupassa ja tein muutamia kouluhommia kunnes ei ollut enää muuta tekemistä. Päätin sitten lähteä sinne lenkille jotta saisin olla itsestäni ylpeä. Ei muuta kun lenkkarit jalkaan ja tuulitakki niskaan, pieni tihkusade ei haittaa! 
Alkumatkalla mulla oli kuulokkeet päässä ja musiikki pauhasi maksimivoimakkuudella, mutta kun pääsin metsän keskelle, oli pakko sammuttaa älämölö ja ottaa napit pois korvista. Ja kylläpä ympärillä olikin kaikkea mahtavaa! Kyttäsin ihmisten pihoja, kukka-istutuksia ja asetelmia kateellisena ja haaveillen. Ehkä joku päivä vielä meilläkin on oma piha jota myllätä ja "sisustaa". 

Käyttääkö kukaan muuten (enää) tuota HeiaHeia-sivustoa? Itse kirjauduin sivulle tänään pitkästä aikaa, ja edellisestä kerrasta olikin näköjään kulunut kaksi vuotta. Siinä välissä sivusto on saanut oman mobiili-sovelluksen, ja mietinkin että kannattaisikohan sitä kokeilla? Se toimii varmaan samalla tavalla kuin tuo SportsTracker, eli GPS:n avulla kirjaa reitin ylös ja sen saa tallennettua omaan profiiliin. Sivusto esittelee itsensä siis näin: 
"HeiaHeia on sosiaalinen verkkoyhteisö, joka motivoi sinua harjoittelemaan enemmän. HeiaHeian avulla kirjaat ylös kaikenlaiset treenit, pidät päiväkirjaa itsellesi tai jaat treenisi muiden kanssa" 
 
 
 Kuva varastettu HeiaHeiasta
En kysynyt keneltäkään lupaa, joten rikon 
copyrightiä. :)
 
 
HeiaHeiasta löytyy yli 350 eri lajia ja sen voi yhdistää myös Facebookkiin (itse en vain saa treenejäni jaettua facessa, vaikka ne varmasti kaikkia mun kavereita kiinnostaisivatkin). Oma HeiaHeian käyttöni on ollut hyvin satunnaista, joskus innostun ja saatan kirjata kaikki treenit ylös kahden kuukauden ajalta, ja sitten välillä on näitä muutaman vuoden taukoja.. HeiaHeiassa voi lähettää kaveripyyntöjä ja seurata myös kavereiden aktiivisuutta. Jos totta puhutaan, niin kukaan mun neljästätoista kaveristakaan ei ole tehnyt yhtään merkintää moneen viikkoon, eli en ole ainoa joka on laiskistunut tällä saralla. Ehkä lataan sen sovelluksen puhelimeeni ja ainakin kokeilen sitä. 
Eihän se sovellus mua saa laihtumaan, mutta jospa siitä saisi motivaatiota. Ettei jäisi niitä tyhjiä, treenittömiä viikkoja. 

Postausta ei ole tehty kenenkään kanssa yhteistyössä enkä minä hyödy tästä mitään. Kunhan lämpimikseni tässä lätisen. Ei mulla muuta. Heippa.
 

Hyvää päivää!

Jahans, edelliskerrasta onkin näköjään vierähtänyt jo reilu viikko. No ei siinä, onpahan enemmän asiaa yhdelle kertaa! Siispä pikakooste edellisviikosta: Kauan kauhisteltu näyttöviikko on nyt takana päin, ja se nyt meni vähän niin ja näin. Muuten hyvin, mutta jouduin perjantain lusmuamaan aika ikävästä syystä.

Menneeltä viikolta mainittavia asioita ovat mm. 

Keskiviikon naamari-askartelu. Vedin oppilaille ensin aamunavauksen, pienen viidakko-aiheisen satutuokion ja sen jälkeen kaikki saivat askarrella itselleen  tiikeri-naamarit. Niistä tuli kyllä superhienoja! 


Sain tuokiosta myös "positiivista" palautetta luokan opettajalta. Hän totesi vain että "no, sehän meni... yli odotusten." Joku olisi tietysti voinut loukkaantua mutta noiden kolmen viikon aikana ehti hyvin tottua vastaaviin kommentteihin. Olenpahan ainakin ylittänyt itseni! 

Torstaina koululla oli kevätjuhla, ja sen aiheena oli niin ikään viidakko. Lapset saivat laittaa naamarit juhlassa päähänsä, voi sitä riemun määrää. Itse en pystynyt ihan täysin nauttimaan esityksistä, koska oloni oli ollut koko aamun todella huono.. Noin tuntia myöhemmin se sitten alkoikin, nimittäin oksennustauti.. 

Seuraavat 24 tuntia tuli maattua sängynpohjalla kuumeessa ja huonovointisena. Oikeastaan minun kohdalleni sattunut pöpö oli aika kesy, ei tarvinut oksentaa kuin kolme kertaa (tiedän että kaikkia kiinnostaa), mutta soitin silti perjantai-aamuna työpaikalle etten tule. Eivätkä ne mua olis sinne varmaan ottaneetkaan. 



Ihan mielenkiintoinen kokemushan tuo oli, viimeksi olen ollut mahataudissa joskus ihan pikkulapsena.


Perjantai-iltana käytiin ystävien luona grillailemassa. Muut myös saunoivat mutta itselläni ei vointi antanut periksi. Kummasti tuo ihmisten seura silti piristi. Lauantai-aamu meni "vötkistellessä", luin loppuun kirpputorilta ostamani Punatakkinen tyttö-kirjan.
Iltapäivällä lähdettiinkin porukalla käymään pitsalla, heh. Siis pitihän mun palautua rankan sairastamisen jälkeen... 

Lauantaina oli kauan puhuttu Euroviisu-finaali, jossa Suomi ei siis ollut osallistujana. Meidän perheessä on ollut tapana katsoa viisut aina yhdessä, ja onneksi tänäkään vuonna mun ei tarvinnut kyhjöttää sohvalla yksin. Mielestäni paras voitti, niin musiikillisesti kuin ulkonäköpisteidenkin perusteella (katso vaikka TÄÄLTÄ), vaikka totuushan on että eihän tuollainen rimpula-Måns näyttäisi mun rinnalla miltään..
Silti ajattelin ehkä lähteä ensi toukokuussa Tukholmaan katsomaan viisuja, onko matkaseuraa? :) 

Eilinen sunnuntai kului siivoillessa ja lueskellessa George Orwellin Vuonna 1984-kirjaa. Käytiin miehen kanssa myös vähän urheilemassa. Minä vedin jalkaan rullaluistimet ja hän tsemppasi mua pyörän satulasta. Kierrettiin vajaan neljän kilometrin mittainen "sunnuntai-lenkki" kaikessa rauhassa. Mun pitäisi malttaa harrastaa enemmän myös tuollaista liikuntaa! Takaraivoon on jotenkin iskostunut, että jos ei käy vähintään viiden kilsan lenkkiä ja paina TÄYSILLÄ verenmaku suussa, niin ei silloin kannata lähteä ollenkaan. Oikeastihan asia ei ole ollenkaan näin! Jos ei eilisestä lenkistä ollut fyysisesti mitään hyötyä niin psyykkisen hyödyn huomaan ainakin heti; kyllä olen sitten ollut pirteä koko aamun! 

Tänään olisi tarkoitus käydä vielä vetämässä lapsille liikunta-tuokio joka perjantaina jäi sairastelun takia pitämättä. Mun piti herätä kahdeksalta, mutta vanhana torkuttajana siirsin kelloa kahdesti ja lopulta nousin ylös kello kymmenen. Aamulenkki jäi siis tekemättä, mutta annettakoon se nyt vielä anteeksi. 

Aamupalaruutiinista en aio luopua kesälläkään!


Kaurapuuron kaveriksi pyöräytin tehosekoittimessa pakastemansikoita, koska mustikat tulevat jo korvista ulos. Omenamehulla huuhdoin alas vitamiinitabut sekä uuden ihmekapselin, jota aion tästä eteenpäin sanoa rusketustabletiksi. Tilasin siis joitain viikkoja sitten tuollaisia kapseleita jotka "aktivoivat valonsuojapigmentti melaniinin tuotantoa, jolloin iho ruskettuu nopeammin." Läheiseni ainakin tietävät jokakesäiset, naurettavat yritykseni ruskettua edes vähän. Jos ei näiden kapseleiden avulla ala tapahtua, niin toivottavasti en palaisi ainakaan yhtä helposti! 

Nyt riennän tekemään vielä muutamia kotihommia ennen kuin lähden lasten kanssa riehumaan viimeistä kertaa. Illalla ehkä vielä lenkkeilemään, jos sää sallii. Ja niin, tällä viikollahan on tarkoitus alottaa se uusi projekti, jolle pitäisi keksiä vielä joku osuva nimi. Ehdotuksia?

P.s.