maanantai 27. huhtikuuta 2015

Niin sitä mää vaan...

... että tulin vaan kertomaan että....

.... sain itteni patistettua lenkille jee! 

Kun lähdin kotoa niin oli tosi nätti ilma, aurinko paistoi ja niin edelleen. Sitten yhtäkkiä jostain ilmestyi mustat pilvet ja mua pelotti että alkaa satamaan. Siksi en käynyt ihan niin pitkää lenkkiä kuin olin ensin suunnitellut. Ja toinen syy oli sitten se että lonkkaa rupesi vihlomaan. Olisi tehnyt myös mieli juosta, mutta sehän olisi ollut virheliike puolessa välissä matkaa. Entä jos en olisikaan jaksanut enää kotiin asti? 

Näin matkan varrella myös mun lempiasian maailmassa IKINÄ. 



Nimittäin junan!


Oon niin fiiliksissään junista, kuin vain 23-vuotias ihminen voi jostain olla. Tai oikeastaan saatan muistuttaa vähän pikkulasta junan kohdatessani, ja se aiheuttaa läheisissä joskus häpeän tunnetta, varsinkin kun ollaan julkisilla paikoilla... Täytyy varmaan vähän raottaa historian verhoa jotta ette ainakaan enempää hulluna alkaisi pitämään;  Tämä mun "pakkomielle" juontaa juurensa lapsuuteen. Syntymäpaikkakunnallani Haapavedellä kun ei jostain syystä missään kulje junia. En ole varma onko raiteiden puuttumisella jotain osuutta asiaan, mutta anyway. Aina sitten kun ajettiin autolla pitkin maakuntia ja jossain sattui näkymään juna, äiti osoitti sitä sormella ikkunasta ja sanoi että; "katsokaa lapset, JUNA!" Ja me tietenkin hihkuttiin takapenkillä onnesta soikeina (tämä on tietenkin mun muistikuva, äiti voit korjata jos olen väärässä). Ja niin tapahtuu yhä edelleen näinäkin päivinä. Pakko nyt myöntää että tuon veturin kuljettaja taisi vähän naureskella mulle kun seisoin tumput suorina ottamassa kuvaa. Mutta hyvä että hänenkin päiväänsä joku piristää. 



Tältä näytin siis ennen lenkille lähtöä. Otti niin päähän ja en olisi millään jaksanut mutta tein sen! Hyvä minä. Tästä se lähtee. Pystyn siihen! 

Laskin muuten just painoindeksini, ja se on tällä hetkellä pyöreästi 26,9. Lievä lihavuus. Pitäisi pudottaa noin kuusi kiloa että olisin laskurin mukaan normaalipainoinen. Ja mä pystyn kyllä siihenkin, kun vaan haluan! Jos aloittaisin tällä lenkkeilyllä ja pakottaisin itseni innostumaan siitä salihommastakin. Seuraava askel olisi sitten herkuttelun lopettaminen. Ouch. 

Mutta hei kyllä tämä tästä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, miettikää kesä on kohta!

4 kommenttia: