maanantai 20. huhtikuuta 2015

Minä kautta aikojen.



Pitää varmaan vähän valottaa tätä mun historiaa. En ole koskaan ollut mikään sairaalloisen lihava enkä sitä vastoin myöskään koskaan mitenkään erityisen hoikka/laiha. Lapsena olin kai ihan normaali, en ole äidiltä paljon neuvolakorttien perään kysellyt. Koskaan en ole mitään liikuntalajia harrastanut sillä tavalla pitkäkestoisesti, taikka kuulunut mihinkään seuraan tai joukkueeseen. Kansalaisopiston jumpissa olen käynyt jonkin verran, mutta sekin homma loppui viime kesänä kun mulla meni sukset ristiin paikallisen opiston palvelusihteerin kanssa; vaativat maksamaan kurssin, jonka oli ilmoitettu kuuluvan kausikorttiin. Opisto meni boikottiin. 

Ruoka on maistunut aina. Varsinkin silloin kun abivuonna työskentelin paikallisella autogrillillä. Tuttavat totesivat että "ei varmaan enää itsellä tee hirveästi grilliruokaa mieli..." Minä puistelin päätäni että "joo ei tosiaankaan" mutta todellisuudessa, kyllähän sitä tuli syötyä! Eikä missään vaiheessa edes alkanut etomaan se ruoka! 

Lukion jälkeen muutin tänne Nivalaan, ja kun en tuntenut oikein ketään niin elämä meni vähän höpöksi. Parhaita ystäviäni silloin olivat ruoka ja olut. Ja olut ja ruoka. Kumpaakin kului häpeilemättä todella paljon. 

Kun tapasin nykyisen avomieheni, järki palasi päähäni jossain määrin. Tutustuin hänen kauttaan uusiin ihmisiin, ja ruoka ei ollutkaan enää se elämän pääasia. Olutta kului kyllä edelleen suhteellisen paljon. Parisuhteen myötä sitä alkoi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota omaan ulkonäköön, ja lenkkeily + muu urheilu lisääntyi. Mun kroppa oli "pahimmillaan" ehkä juuri tuolloin kun me alettiin seurustelemaan, eli marraskuussa 2012.  

Uutena vuotena 2013 laitettiin yhden tuttavan kanssa mun "laihdutusprojekti" käyntiin. Tarkoituksena oli tiputtaa lähes 15 kiloa. Kolme kuukautta jaksoin vetää IHAN täysillä. Kävin viikossa viisi kertaa jumppatunnilla, söin n. 1400 kaloria päivässä ja herkuttelin vain 2-3 viikon välein. Alkoholia en käyttänyt tippaakaan. Silloin mulla oli edellinen blogi, mustaakseni "F*cking fat-ass-syndrome" tai jotain vastaavaa.

Kiloja lähtikin ihan kiitettävästi ja sain painoindeksini normaaliksi. Tahti oli silti ollut ihan liian kova, olin ollut itselleni liian tiukka ja jossain vaiheessa kaikki meni sitten ns. "v*tuiksi". Ei vaan enää jaksanut, kiinnostanut tai huvittanut. Kaikki sporttailu loppui kuin seinään ja normaali syöminen alkoi taas. Herkuttelua joka viikonloppu. Satunnaista liikuntaa silloin tällöin.  Itsetunto ja mieliala romahtivat. Tuli "kestov*tutus". 

Ja nyt mää oon tässä. Kohti parempaa minää.

Näpyttelen alle vähän kuvia viime vuosilta, jotta näkisitte mistä puhun. Saa vapaasti kommentoida, en minä siitä mene rikki. :) 






Ylioppilaskuva, kesäkuu 2011.




Syyskuu 2012












Samana iltana,  syyskuu 2012



Pikkuveljen ristiäiset, lokakuu 2012. 





Ystävän lakkiaiset, kesäkuu 2013




Omat valmistujaiset, joulukuu 2013



Siinäpä niitä hirvityksiä oli kyllä yli ymmärryksen. Sitten niihin aikoihin kun jumppasin hullun lailla ja söin kuin hiiri. Nää kuvat nostaa mun motivaatiota aina ihan hurjasti, vaikka enhän minä noissakaan tosiaankaan mikään fitness-malli ole.... kuin melkein. ;)


Tammikuu 2014



Helmikuu 2014



Helmikuu tai maaliskuu, 2014. 



Sittenpä se fitness-paska loppuikin maaliskuussa, ja rupesin syömään  taas "normaalisti", sekä juomaan alkoholia viikonloppuisin (no en nyt ihan joka viikonloppu sentään, mutta melkein..) Kesällä vedin makkaraa, grillimättöä, jätskiä, karkkia, sipsua, olutta, viiniä, limua, pitsaa yms. enemmän kuin ihmisen oikeasti tarvitsisi.


Kesäkuu 2014, PROVINSSIROCK nam.


Heinäkuu 2014



Ja palataanpas sitten tähän päivään kun aloittelen tätä terveempää elämää taas uudelleen. Hankala löytää itsestään kokovartalo-kuvia, kun niitä ei jostain syystä (ällöttää, masentaa ja v*tuttaa) ole tullut viime aikoina juuri otettua. 

Helmikuu 2015

Helmikuu 2015


Edelleen helmikuu 2015


No niin, eiköhän tästä saa nyt jonkinlaisen käsityksen että missä mennään ja miten mennään. Hitaasti, ja ehkä "perse edellä puuhun".  Mutta yrittänyttä ei laiteta!

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä :) Kyllä ne siitä taas lähtee! Tää sun blogi on todella hyvä, sulla on kiva tyyli kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! :) Kyllä tää tästä kai vielä iloksi muuttuu ! :)

      Poista