sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Adventure-day in a Blue Box.


Eilen aamulla kello seitsämän tosiaan starttasi anopin työpaikan järjestämä shoppailureissu Kuopioon, kauppakeskus Matkukseen. Reissu kesti yhteensä 13 tuntia, joista jalkojen päällä vietin noin kuusi tuntia. Huh huh. En nyt jaksa alkaa erittelemään tässä kaikkia ostoksiani, koska suurin osa on ihan turhia pikkujuttuja. Se vaan täytyy sanoa, että kyllä tuollaisissa paikossa ihminen luulee tarvitsevansa paljon kaikkea, mitä ei ole ikinä aikaisemmin kaivannutkaan. Tavarat on laitettu niin hienosti esille ja tarjoukset ovat niin vetäviä, että saatan ottaa yhden sijasta neljä käsipyyhettä, vaikka kotona onkin vino pino entisiä. Mutta kun ovat niin halpoja! 
Myös mallihuoneet on laitettu niin hienoiksi, että kotikateus iskee taas ja oma koti vaikuttaa taas niin mitättömältä. Haaveiden lista sen kun kasvaa. "Sitten kun me joskus ehkä rakennetaan se omakotitalo, niin sinne pitää saada ainakin tällaista ja tällaista...." Ja mikä tässä kaikessa on hassuinta, vaikken oikeastaan juuri mitään ostanutkaan, niin silti kaikki rahat meni. Ja jouduinpa lainaamaan vähän anopinkin hiluja. 




Hassuinta, ja ehkä nolointa tässä "bloggaamisessa" on musta se, että koko ajan pitäisi heilua joka paikassa kamera kädessä. Kaikesta pitää saada otettua kuva, koska jos siitä ei ole todistusaineistoa, niin sitä ei ole tapahtunut. Blogi ilman kuvia on vähän kuin kiinalainen leffa ilman tekstityksiä tai... No, en keksi tähän toista vertauskuvaa, enkä halua siteerata vanhoja ja kuluneita. Mutta niin. Itseäni ainakin hävettää pysähdellä paikkoihin ottamaan kuvia ja miettimään mistä kulmasta, tuliko hyvä, onko hyvä valo, menikö vinoon, näkyykö tässä nyt jotain ylimääräistä... En tiedä tottuuko siihen ikinä. Vai pitääkö pukea päälle paita jossa lukee "PIDÄN BLOGIA", jotta ihmiset eivät niin paljon ihmettelisi? 


Saatiin anopin kanssa Ikea kierrettyä vajaassa kahdessa tunnissa. Paljon tuli ihasteltua ja ihmeteltyä, ja yhteensä ostoskärryllinen tavaraa me sieltä raahattiin pois. Yksi sininen kassillinen kummallekin. Aika hyvin pysyin silti budjetissa, vakka ostelinkin tavaraa ostoslistan ulkopuolelta... Ja kun  Ikeaan asti oltiin lähdetty, niin pitihän meidän käydä sielä myös syömässä!



Ja koska Ikean ruoka on niin halpaa, eikä siinä ole mitään ylimääräistä, niin siinä ei varmasti ole myöskään yhtään kaloreita! Joten pyysin ystävällistä kokki-tätiä lappamaan lautaselleni yhteensä viisitoista lihapullaa ranskalaisten kera. Ettei vaan olisi lipsahtanut liian terveelliseksi, sanoin että "ei sitten sitä puolukkahilloa, kiitos". 
Ihan hyviä pyöryköitä oli joo, mutta nyt kun ne on kokeiltu niin seuraavalla reissulla saatan pistäytyä johonkin muuhun ravintolaan. Esimerkiksi McDonalds tai Hesburger ovat ihan varteenotettavia vaihtoehtoja... 


Syönnin jälkeen jatkettiin kierrosta muun kauppakeskuksen puolella. Valehtelematta täytyy sanoa että Kuopion Matkus on ehkä yksi parhaista kauppakeskuksista joissa olen käynyt. Sivuhuomautuksena täytyy kuitenkin todeta että mun kokemus on aika vähäistä, koska en ole mikään maailmanmatkaaja saati sitten himoshoppailija. 



Uusi suosikkiliikkeeni on juurikin Matkuksesta löytyvä NewYorker. Suosikikseni se pääsi edullisten hintojensa takia. Miinuksena voisi sanoa ahtaat tilat ja huonon siivon  joka liikkeessä valitettavasti vallitsee. Alkoi oikein ahdistamaan, mutta ehkä se on vaan hyvä. Eipähän tullut osteltua liikaa uusia rättejä... 
Tuo yläpuolen kuvassa oleva Minion-paita sulatti mun sydämen, mutta joku järki mullakin näköjään on vielä päässä kun en sitä lopulta sitten ostanut. Olkoon paita miten söpö hyvänsä, niin 15 euron hinta on aika suolainen siitä hyvästä että käyttäisin sitä ehkä vain muutaman kerran, ja nekin kerrat luultavasti kotona... 


Tällainen rokkitakki mun oli kuitenkin pakko saada, silläkin uhalla että mulla on jo nahkatakki, farkkutakki ja college-takki kotona... Ja vaikka jouduin lainaamaan rakkaan anopin rahoja.

Takkia sovittaessa mulle sattui pieni moka. Samassa rekissä oli hieman erilainen nahkatakki, jonka hinta oli 30 euroa. Valitsin sopivan koon, vedin takin päälleni ja rakastuin siihen heti. Millaista pahennusta aiheuttaisinkaan vahvasti vanhoillisella kotikylälläni tuo päälläni, tatuointien, punaisten hiusten ja vahvan meikin kera! Kun olin jo menettänyt sydämeni tälle ihanuudelle, huomasin sen oikeaksi hinnaksi 60 euroa. Takki jäi siis rekkiin, mutta pitkässä kassajonossa kiemurrellessani anoppi tokaisi että "käy nyt hakemassa se, kun jäät kuitenkin harmittelemaan". Juoksin suoraa päätä takaisin takin luo, ja nyt olen anopilleni KUUSI_KYMMENTÄ_EUROA velkaa! Siis joo, itselläni ei ollut tililläni riittävästi rahaa. Olen köyhä p*ska (jolla on säästötili ja käyttötili erikseen juuri tällaisten "pakko saada" tilanteiden takia. Mulla ei olis oikeasti ikinä yhtään rahaa jos kaikki olisi aina vapaasti käytettävissä).


Matkuksessa on myös ihastuttava krääsäliike TIGER, jossa on paljon kaikkea halvalla. Silmiin sattui nuo alapuolella näkyvät upeat tyynyt, jotka sopisivat tällaisen herkuttelijan kotiin kuin nenä päähän. Näköjään niitä järjen hippusia on kuitenkin vielä enemmänkin tallella, koska tyynyt jäivät silti kauppaan. Ehkäpä jonain päivänä, ehkäpä...




Tulipahan eilen taas todettua että hyi miten paljon vihaankaan kaupoissa ravaamista ja vaatteiden penkomista! Vaikka miten olisit käynyt aamulla suihkussa, laittanut suihketta ja roll-onia ja deo-stickiä kainaloon ja laittanut puhtaat hyväntuoksuiset vaatteet päälle ja pessyt hiukset ja huolehtinut henkilökohtaisesta hygieniastasi miten hyvin tahansa, niin jossain vaiheessa päivää huomaat, ehkä vessassa käydessäsi, peiliin vilkaistessasi, että JAHAS, sitä näytetään ja haistaan sitten aivan joltain himo-lenkkeilijältä tai vanhalta pultsarilta! Tulee hiki ja kuuma, vaatteet hiertää ja tukka on mennyt huonosti, ehkä vähän rasvoittunut ja roikkuu lötkönä kehystämässä kasvoja. Naama kiiltää ja meikitkään eivät ole enää siellä päinkään mihin ne olet aamulla laittanut. KYLLÄ SHOPPAILU ON SITTEN IHANAA!

Kuusi tuntia oli ehkä vähän liian pitkä aika ostoskeskuksen kiertelyyn, koska meillä jäi ylimääräistä aikaa noin 30 minuuttia. Ei sitten keksitty parempaa tekemistä kuin käydä ravintolassa "yksillä". Pakko hehkuttaa ihanaa ravintola Bella Romaa/Daddy's Dineriä! Paikka oli niin ihanasti 50-luvun henkeen sisustettu että olisin voinut jäädä sinne vaikka asumaan! Ja ravintolan miestarjoilijakin oli niin ihana että olisin voinut mennä hänen kanssaan vaikka naimisiin! Ja lonkerokin oli niin kylmää että aivot meinasivat jäätyä sitä juodessa!



Sen pituinen oli se shoppailupäivä. Nyt riittää taas varsin hyvin seuraavaan kertaan asti. Ja pankkitilin saldokin näyttää hyvästi siltä että loppu kuukausi mennään true-fitnessmimmille sopivalla ruokavaliolla: KAURAPUUROLLA! Mikäs sen mukavampaa, kolme lämmintä ateriaa päivässä ja kaikki kaurapuuroa. 


Ulkona on nyt muuten aivan mahtava ilma, ette varmaan itse sitä huomaisi jos en sanoisi! Ajattelin lähteä ehkä kohta lenkille tai rullaluistelemaan tai pyöräilemään... Mutta kun siellä tuulee, en ole ihan varma jaksanko. Saattaa tulla pian hiki... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti