keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tatuoidut ihmiset ovat huumeidenkäyttäjiä, eivät saa ikinä töitä ja joutuvat helvettiin

No niin. Ennen kuin hermostut niin lue juttu loppuun asti kiitos. Otsikko on sitä kuuluisaa ironiaa (ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa).  


Mulla oli tänään päivä jota olen odottanut viimeiset kolme vuotta, ja oikein kiihkeästi olen odottanut sitä noin kaksi kuukautta. Minulla oli nimittäin aika tatuoitavaksi, ja tarkemmin ottaen tatuoinnin korjaukseen. Vasemmassa käsivarressani on kuva jonka otin aika lailla kolme vuotta sitten ollessani nuori ja typerä. En ole tykännyt kuvasta ja syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä on ollut se että ihmiset eivät ole ymmärtäneet mitä kuva esittää. Ikävä homma sinänsä, että tämä on tatuoinneistani ainoa jolla on oikeasti merkitys.  En halua kommentoida tatuointia sen enempää, kuvat puhukoot puolestaan. Pahoittelen laatua, itse on aika hankala saada kuvattua nurinpäin.








Eilen illalla en meinannut millään saada unen päästä kiinni, ja aamulla pomppasin taas ennen kellon herätystä. Jännitti niin pirusti! Tuntui että kello ei liiku mihinkään ja puuro ei meinannut valua kurkusta alas sitten millään. Lisäksi olen sellainen jännittäjä että maha muistuttaa toiminnastaan viiden minuutin välein (ja tuo oli siis liioittelua)...





No kaiken vessassa ravaamisen ja hikoilun ja panikoinnin jälkeen sain itseni pakattua autoon ja auton keulan kohti Ylivieskaa ja Pitbull Tattoo-liikettä. Siellä minulla oli siis varattuna aika sukunimi-kaimalleni Jarkolle. Paitsi että panikointini ansiosta olin liikkeen edessä pönöttämässä jo 20 minuuttia ennen sen avautumista....

Niin, siinä yhdeksän aikoihin aloiteltiin miettimällä että mitäs h*lv*ttiä tälle sutulle tehdään jotta siitä saadaan sellainen kun ajatus on alunperin ollut. En viittis liikaa hehkuttaa ettei ketään ala ärsyttämään, mutta kyllä Jarkko vaan on niin huipputyyppi, että mielelläni vastaisin vaan "joo joo" niille jotka kysyy että ollaanko me sukulaisia. 



Jarkon piirtämä suunnitelma näytti tältä ja minä hyväksyin sen ilomielin. Toki tätäkään ei voitu / haluttu kokonaisuudessaan toteuttaa koska se ei olisi onnistunut tai ollut kaikilta osin järkevää. Niille jotka miettii tatuoinnin ottamista, suosittelen ehdottomasti! Mutta kannattaa miettiä tosi tarkkaan mitä ottaa, minne ottaa, ja missä ottaa. Ei mulla muuta. 






Ensin käytiin läpi kaikki vanhat viivat ja korjailtiin sieltä mistä oli päässyt levenemään (ihan kuin oisin itsekin ollut tekemässä kuvaa). Juteltiin vähän mukavia, maailman menosta, yhteisistä tuttavista ja uskonasioista. Alkuun teki vähän pahaa mutta kestin kuin.... nainen! Harmi kun en ole sitä synnytystä ikinä kokenut niin ei voi verrata... Välillä pidettiin taukoa ja käytiin ulkona vähän happihyppelemässä.


Jarkon komea koira piti meille seuraa ja tuli kamala ikävä omaa karvaturria. Oli niin saman luontoinenkin tämä kaveri kuin oma edesmennyt paraskaveri että voih. Mutta meidän Otosta lisää luvassa vähän myöhemmin!

Saatiin ääriviivat tehtyä vanhaan kuvaan ja siirryttiin suunnittelemaan uutta. Lähetin pari viikkoa sitten Jarkolle ideoita siitä mitä toivoisin ja hän oli tehnyt pohjatyöt valmiiksi. Sitten vain mallailtiin että mihin kohti ja minkäkokoista jatkoa tehdään.


Vaikka tatuointikoneen aikaansaamaan kipuun kerkesi aina välillä tottua, niin tauon jälkeen jatkaminen oli ehkä hirveintä. Ja vaikka käsivarsi oli paikkana melko helppo, silti ranteen ja kyynärtaipeen lähellä oleva iho on kai sen verran ohuempaa että välillä piti purra hammasta melko lujasti. Onneksi operaatio oli kuitenkin vaivaisen viiden tunnin jälkeen ohi! Minä ainakin olin suunnattoman onnellinen, ja nytkin tässä koneella istuessani meinaa itku päästä kun tuijotan tuoretta tatuointiani. Kolmen vuoden häpeä ja selittely on viimein (toivottavasti, viitaten selittelyyn) ohi!





Laitan parantuneesta tatskasta ehkä kuvaa myöhemminkin, rasvan kiilto vähän hämää tuossa. :)

Kertokaa tuntemattomat lukijat ja te, jotka ette ole tatuointini tarinaa aikaisemmin kuulleet, ymmärtääkö tuosta uudesta kuvasta nyt että mitä se "esittää"? 

Kuvassahan on siis edesmenneen rakkaan koirani tassun jälki, realistisen kokoisena. Kukaan ei vain alkuperäisen tatuoinnin suunnitteluvaiheessa minulle sanonut että kuva on huono, eikä tatuoinnin tekijä sen koommin asiaa pelastanut. 

Oma rakas, 1998-2011

Niin! Tekstin otsikkoakin pitäisi kai avata hieman, vai tarviiko? Koska vanhempien ja ahdasmielisimpien ihmisten mielestähän asia on juuri noin? Minäkin joudun luultavasti tulevaisuudessa vankilaan, alan käyttämään huumeita, en saa ikinä enää töitä, hoidan ja kasvatan lapseni huonoiksi yhteiskunnan kansalaisiksi sekä muuta mukavaa. Eikö niin? Lisäksi näytän vanhana rumalta kun tatuoitu ihoni alkaa roikkumaan, luultavasti alan myös häpeämään itseäni tämän takia. Joo. 


 En oikeastaan jaksa alkaa edes selittämään vastaväitteitä noille stereotypioille, naurattaa vain. Olkoon asia sitten niin, ihan sama. Tosiasia on kuitenkin että minä menen tänä iltana nukkumaan onnellisempana kuin pitkiin aikoihin.



Ai niin muuten, Jarkon antamassa ohjelapussa sanottiin että uuden tatuoinnin kanssa on vältettävä hikoilemista ettei haava ärsyynny tjsp. Harmi, en voi siis lenkkeillä tai puntteilla varmaankaan noin kolmeen kuukauteen! Höh!



tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tiistai on kuin toinen maanantai!


Kuvan tilanne on lavastettu. Luvassa angstia ja rumia sanoja.




Tämä päivä on ollut kyllä totaalisen rasittava! Mulla on ollut jo monta päivää joku ihmeen kestopäänsärky, jonka tiedän kyllä johtuvan tästä kaikesta jäätävästä stressistä. En tykkää syödä liikaa särkylääkkeitä, ja koska tiedän että migreeni-päänsärky on paljon pahempaa, olen näinä päivinä jättänyt särkylääkkeet suosiolla ottamatta. Alkaa silti jo ärsyttämään!


Olisin saanut aamulla nukkua tavallista pidempään, kun näiden viimeisten työpäivien kunniaksi sovittiin vähän joustavammista työajoista (oon tehnyt jonkin verran tunteja "sisään"). No mutta! Eihän mua tietenkään aamulla nukuttanut, heräsin ennen kellon soittoa! Ja vaikka kuinka kulutin aikaani haaveilemalla ja haahuilemalla niin silti olin töissä vain 20 minuuttia myöhemmin kuin normaalisti. Onko musta oikeasti tulossa vanha?

Töissä oli kamalaa hässäkkää ja väsymystä ilmassa. Mikään ei meinannut onnistua. Onneksi sain lähteä aikaisemmin pois, mutta VAIN palatakseni myöhemmin takaisin. Välillä kävin kotona täyttämässä työttömyyskassan hakemuksia ja vääntämässä itkua. 

Siis Kelan opintotuki on ainoa valtion maksama tuki tai avustus mitä olen ikinä hakenut saati sitten saanut. Rehellisellä, itse tekemälläni työllä olen kaikki rahani tienannut. Nyt sitten kun tarvisin tukea työttömyyden hetkellä niin se on tehty niin pirun vaikeaksi ! Argh. Ahdisti ja masensi lomakkeita täytellessä niin paljon että pelkäsin saavani paniikkikohtauksen tai jonkin vastaavan. Hyi.



Mutta kyllä raivolenkit on vaan paras tapa purkaa pahaa mieltä ja oloa. Varsinkin kun oli niin täydellinen sää! 






Pari pikkujuttua vaan: puin taas vähän liikaa vaatetta. Ja kaikenlisäksi mun lenkkarit alkaa olla aikansa eläneet. Noinkin lyhkäisellä lenkillä tuli päkiät niin kipeiksi että piti melkein soittaa mies hakemaan. Vai voiko tämä johtua siitä että jalkapohjat ei oo vaan tottuneet kovalla asvaltilla kävelemiseen vielä näin keväällä? Don't know. Nyt kun olis vaan rahalle parempaakin käyttöä kuin uudet lenkkarit. 



Kyllä mua ärsytti tänään moni muukin asia, mutta vanne pään ympärillä löystyi sen verran saunoessa ettei ne enää tunnu maailmaa kaatavilta jutuilta. Nyt suuntaan sänkyä kohti jotta huominen tulisi nopeammin!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Niin sitä mää vaan...

... että tulin vaan kertomaan että....

.... sain itteni patistettua lenkille jee! 

Kun lähdin kotoa niin oli tosi nätti ilma, aurinko paistoi ja niin edelleen. Sitten yhtäkkiä jostain ilmestyi mustat pilvet ja mua pelotti että alkaa satamaan. Siksi en käynyt ihan niin pitkää lenkkiä kuin olin ensin suunnitellut. Ja toinen syy oli sitten se että lonkkaa rupesi vihlomaan. Olisi tehnyt myös mieli juosta, mutta sehän olisi ollut virheliike puolessa välissä matkaa. Entä jos en olisikaan jaksanut enää kotiin asti? 

Näin matkan varrella myös mun lempiasian maailmassa IKINÄ. 



Nimittäin junan!


Oon niin fiiliksissään junista, kuin vain 23-vuotias ihminen voi jostain olla. Tai oikeastaan saatan muistuttaa vähän pikkulasta junan kohdatessani, ja se aiheuttaa läheisissä joskus häpeän tunnetta, varsinkin kun ollaan julkisilla paikoilla... Täytyy varmaan vähän raottaa historian verhoa jotta ette ainakaan enempää hulluna alkaisi pitämään;  Tämä mun "pakkomielle" juontaa juurensa lapsuuteen. Syntymäpaikkakunnallani Haapavedellä kun ei jostain syystä missään kulje junia. En ole varma onko raiteiden puuttumisella jotain osuutta asiaan, mutta anyway. Aina sitten kun ajettiin autolla pitkin maakuntia ja jossain sattui näkymään juna, äiti osoitti sitä sormella ikkunasta ja sanoi että; "katsokaa lapset, JUNA!" Ja me tietenkin hihkuttiin takapenkillä onnesta soikeina (tämä on tietenkin mun muistikuva, äiti voit korjata jos olen väärässä). Ja niin tapahtuu yhä edelleen näinäkin päivinä. Pakko nyt myöntää että tuon veturin kuljettaja taisi vähän naureskella mulle kun seisoin tumput suorina ottamassa kuvaa. Mutta hyvä että hänenkin päiväänsä joku piristää. 



Tältä näytin siis ennen lenkille lähtöä. Otti niin päähän ja en olisi millään jaksanut mutta tein sen! Hyvä minä. Tästä se lähtee. Pystyn siihen! 

Laskin muuten just painoindeksini, ja se on tällä hetkellä pyöreästi 26,9. Lievä lihavuus. Pitäisi pudottaa noin kuusi kiloa että olisin laskurin mukaan normaalipainoinen. Ja mä pystyn kyllä siihenkin, kun vaan haluan! Jos aloittaisin tällä lenkkeilyllä ja pakottaisin itseni innostumaan siitä salihommastakin. Seuraava askel olisi sitten herkuttelun lopettaminen. Ouch. 

Mutta hei kyllä tämä tästä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, miettikää kesä on kohta!

Hyvää huomenta.

Sinne vain hurahti viikonloppu, ja mulla alkaisi viimeinen työviikko ennen muita kuvioita. Tänään ohjelmassa on mm. Microsoft pilvipalvelun käytön kurssi, työnohjausta aiheella "miten jaksan työssäni" sekä iltapäivällä viimeisenä opintoihin liittyvä näytön arviointi. Huh kun jännittää ihan niin että pahaa tekee... (Tai sitten paha olo johtuu vaan lauantain juhlimisesta..)

Pitäisköhän mun kertoa sitten vähän siitä viikonlopusta..


Kävin kuin kävinkin siellä salilla! Paikkahan aukeaa lauantaisin tosiaan kymmeneltä, ja olin siellä kärppänä heti kymmenen yli kymmenen. Hutaisin äkkiä kotona itselleni tuollaisen "ohjelman" jottei tulisi taas pyörittyä aivan hukassa siellä. Vähän piti kuitenkin soveltaa matkan varrella. Kun esim. juoksusuora oli osittain pois käytöstä, tein toki nuo hölkät mutta päälle vielä polkaisin vähän kuntopyörää. 


Toinen muutos oli se että osan kyykyistä jouduin tekemään ilman painoja (niin käytän tällä hetkellä vaan sitä pelkkää tankoa joka painaa ehkä 20 kg?) koska mulla ei ole tekniikka hallussa ja ennemmin kannattaa varmaan tehdä puhtaita toistoja kuin väkisin vääntää selkä mutkalla, vai mitä? 






Tekniikan puutteesta johtuen myös maastavedot piti jättää väliin. Ei tuntunut mukavalta sitten ollenkaan. Tein sitten vähän korvaavia liikkeitä semmoisella painonnostohärvelillä jonka nimeä en tiedä. Painoksi 30 kg ja jalka sieltä lenkistä ja sitten nostelemaan koipea... (Itseasiassa se härveli näkyykin ylä- ja alapuolen kuvissa tuolla taustalla)



Jotenkin jäi huono fiilis, vaikka oonkin tyytyväinen että kävin tuolla. Paikat oli eilen todella kipeät, mutta kun osa liikkeistä jäi vajaaksi ja tuntuu etten antanut ihan kaikkeani niin turhauttaa. Toki mulla vierähti siellä hikoillessa ja ähertäessä noin tunti, mutta silti. Äh...


Salihommien jälkeen sitten suihkuun ja naama kuosiin. Kävin lauantaina myös Haapavedellä maistelemassa 50-vuotiskakkua, joten ihan hyvä että tosiaan tuli käytyä siellä salilla. Huomasin muuten että onpas meillä tosi likainen peili eteisessä.. Jos voisitte sen sijaan kiinnittää huomiota tuohon upeaan DIY-tauluun, jonka viimein lauantaina sain valmiiksi. Vanha ikkunanpoka on maalattu mustaksi, ja sen taakse on naulattu vanerilevy joka puolestaan on maalattu (myös mustaksi, as you can see) magneetti- ja liitutaulumaaleilla. Tauluun voi siis kirjoittaa runoja niin liiduilla kuin jääkaappimagneeteilla. SIISTIÄ ja ihan itse keksin!

Noh, Haapaveeltä kotiutuessani nappasin Annikan kyytiin ja siitä ne juhlat sitten alkoivat! Unohdin ottaa ruuista ja juomista kuvia, mutta ei se haittaa! Katselkaa mun naamaa sen sijaan! 






On muuten vähän tasokkaampi tuo iPhone 6:sen kamera kuin mun omassa Sansung S2:sessa. Ihan pelottavaa. 
Niin, ilta kului tosi mukavissa merkeissä. Syötiin, juotiin, naurettiin ja juteltiin. Laitettiin joku animaatioelokuvakin taustalle pyörimään mutta itse ainakin unohdin sitä katsoa. Sitten lähdettiin baariin, ja piti kiertää oikein molemmat paikalliset kuppilat. Nyt saa tosiaan riittää taas vähäksi aikaa.. 





Vaikka mitään en ottanut niin silti kaikki rahat meni ja tuli huono olo (ai taas?) Sunnuntai menikin koomaillessa sohvalla, ja viime yökään ei vielä ollut mitään herkkua. Tämäkö merkki siitä että olen tullut vanhaksi? Huh huh. 

Joo, ja kävin aamulla puntarilla! Kyllä nyt näyttää siltä että aloitan kuntoilun ihan tällä sekunnilla! Vaikka olisi tänä aamuna mahdollisuus mennä autolla töihin niin taidanpa silti hypätä pyörän selkään ja polkaista vielä vähän pidempää reittiä, joten adios, etten taas meinaa myöhästyä!

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Luojan kiitos on perjantai!


Aamulla oli kyllä taas niin vaikea päästä sängystä ylös. Voiko tämä kevät tosiaan vaikuttaa näin paljon, vai olenko muuten vain loman tarpeessa? Olen suunnitellut että kun lomani alkaa (toisin sanoen kun jään työttömäksi), annan itseni yhden viikon ajan nukkua niin pitkään kuin unta vain riittää, sitten otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan mm. aamulenkkeilyn. Naurattaa jo valmiiksi, koska ne jotka mua tuntee niin tietää että haaveeksi jää. Luultavasti heinäkuun lopulla rytmini on niin sekaisin että jos minulle soittaa iltapäivällä kolmen aikaan, olen juuri herännyt. Ihanaakin ihanampia aamulenkkipäivityksiä saatte siis odottaa. Mutta en jaksa murehtia sitä nyt.

Kuva pöllitty facebookista jostain random-ryhmästä. 


Panikoin jo valmiiksi sitä että entä jos mun juttu-aiheet tänne blogiin loppuu. Mitä jos kirjoittamisesta tulee pakkopullaa tai jos en jaksa enää olla muka-hauska? Aihe tuli mieleeni eilen kun illalla odotin Nukku-Mattia hiljaa peiton alla, vaan se pirulainen ei sitten tullutkaan. Mietin myös sitä että mun ja blogin "kuherruskuukausi" alkaa nyt olla ohi, ja pitäisi pikkuhiljaa siirtyä oikeaan aiheeseen, siihen FITNESSpaskaan. Tämän viikonlopun aion kuitenkin ottaa rennosti. Huomenna aion korkata viinipullon, koska mulla on syytä juhlaan! Kirjoitin tänään työsopimuksen ensi vuodelle. Eli siis sain kuulla että mun työt jatkuu kesän jälkeen vielä ainakin vuodella, JEE! 



Kyllä vierähti iso kivi sydämeltä aamulla kun astelin sopimus kourassa työhuoneeseen. Suurin pelkoni nimittäin on että jäisin kokonaan työttömäksi. Joku sanoisi varmaan että "mun suurin pelko ainakin on että mun läheisille sattuisi jotain ja bla bla bla...." No kyllähän minäkin nyt sellaista pelkään, mutta jos sellaista alkaisi murehtimaan niin elämästä ei tulisi yhtään mitään! Tälläkin hetkellä mun lähipiirissä sairastetaan vakavasti ja on muitakin ongelmia, mutta oikeasti pahinta tällä hetkellä olisi se että jäisin työttömäksi juuri kun olen saanut alan pätevyyden hankittua. Lisäksi mun mielestä työ on se joka pitää ihmisen kiinni elämässä. Vaikka töissä käyminen onkin toisinaan p*skaa ja palkka voisi aina olla parempi ja työkaverit mukavempia ja työ saisi olla helpompaa jne, niin silti se tuo rytmiä ja säännöllisyyttä elämään. Lisäksi voin olla ylpeä työstäni, saanhan auttaa ihmisiä. Että JES, ehkäpä suhautan yhden huurteisen auki jo tänään työn kunniaksi! Olen avautunut! 



Niin, takaisin siihen fitnesshommaan. Huomenaamuna ajattelin ehkä raahautua salille, jotta illalla voin juhlia hyvillä mielin. Tänäänkin olisi ollut hieno päivä lenkkeillä, mutta kun tosiaan väsytti niin vietävästi. Nukuin kahdet päiväunet. Vähän ottaa kyllä päähän etten saanut juuri mitään aikaiseksi mutta onneksi nyt sentään jotain kuitenkin. Kävin kaupassa ja maalailin DIY-juttuja. 
Ruokailua koitan ohjata vähän terveellisempään suuntaan myös, eilen tein jopa salaattia josta tuli kerrankin hyvää! Lidlin valmispussin lisäksi nakkelin kulhoon punasipulia, kirsikkatomaatteja, fetaa ja kurkkua. Tosi yksinkertaista mutta silti parempaa kuin yleensä. Johtunee siitä valmis-salaatista. Sitten unohdin tietenkin ostaa salaatinkastiketta, joten piti soveltaa ja valuttaa sotkun päälle fetakuutioista yli jäänyttä öljyä. Not bad!



Huomiseksi ajattelin leipoa kinkkupiirakkaa ja tehdä makaroonisalaattia, ihanaa miten paljon hiilareita! Tarkoitus olisi kai käydä myös paikallisella klubilla, hirvittää jo valmiiksi. Huomisen jälkeen voisinkin aloittaa jonkinlaisen tipattoman kauden, olla vaikka 100 päivää ilman viinaa? Jos Matti Nykänenkin pystyi (pystyikö se muuten?) niin kyllähän minäkin siihen pystyn! Lyödäänkö vaikka vetoa? 


Lopuksi vielä hyvän viikonlopun toivotukset kaikille lukijoille: 


torstai 23. huhtikuuta 2015

Viikko voiton puolella!




Kyllä oli virkistävää ja voimaannuttavaa herätä aamulla hohtavien hankien loisteeseen (not). 
Onneksi en ottanut reissuun mukaan kuin pikkuiset kesätennarit, ja mietin kauhuissani vieläkö lumiharja on auton takapenkillä.  Piti näpytellä myös miehelle viesti että "onneksi on vielä ne talvirenkaat.." Aamutreeni tuli suoritettua samalla kun puhdistin autoa. Märkää lunta oli valehtelematta puoli metriä konepellillä ja tuulilasilla. 



Onneksi talviautoamme, ralli-Nissania ei ole vielä laitettu kesävarastoon! 


Oli aika rankkaa, mutta kaloreita paloi varmasti ja paikat meni aivan maitohapoille. Tänään en muuten myöhästynyt! 




Katsotaan saadaanko vielä juhannuksena kaivaa toppatakit ja talvikengät varastoista. Ainakin viime juhannuksena istuttiin väkisin ulkona pitkät kalsarit ja villasukat päällä. Niin, ja vappunahan voi käyttää yo-lakin sijasta karvahattua!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kulmakarva-huolto!

Tänään olikin vähän tavallisesta poikkeava päivä. Vapaapäivä töistä kului mukavasti opiskelujen parissa Haapavedellä. Anoin päivää varten jopa lomaa! Heräilin tavalliseen aikaan omasta sängystä ja suoritin normaalit aamutoimet kunnes muistin että täytyy varmaan pakata jotain mukaankin yhden yön reissua varten. Vaikka mulla oli yli tunti enemmän aikaa kuin tavallisesti silti lopulta tuli kiire. Paniikki-pakkaaminen ei ole mun juttu, mutta ainakaan tähän mennessä en ole huomannut mitään puuttuvan. 
Ennen kuin kurvasin koulun penkille, ehti tapahtua vaikka mitä. Kaahasin Lidlin pihaan ostaakseni purkin mustaa kestoväriä. Ihmettelin kun parkkipaikka oli tyhjä vielä kahdeksan aikaan, kunnes tajusin tihrustaa myymälän ovesta "Ma-Pe 9-21" MITÄ!? Siis voiko mun luottokauppa tosiaan aueta vasta kello yhdeksän? Kun tajusin vääryyden, siirryin tutkimaan K-marketin valikoimaa (se aukeaa sentään jo kello seitsemän, kyllä tämä mummo tykkää!). Tai oikeastaan sitä ei voi edes tutkimiseksi sanoa. Kävelin vain kiireesti hiusvärihyllyn ohitse, ja pakenin nopeasti paikalta kun tajusin litkun hinnaksi yli kymmenen euroa. 
Lopulta Halpa-Hallista löytyi minua miellyttävä hinta, ja matka pääsi jatkumaan. 

Viime vuosina kaikenlaisten lisäkkeiden ja teko-juttujen suosio on lisääntynyt; ripsipidennykset, rakenne-, geeli-, ja tekokynnet, hiuslisäkkeet, tekotissit, tekopyllyt, tekohymyt (tästä listasta unohtui jotain ihan varmasti kun se näyttää niin lyhyeltä)...  Niinpä minäkin olen päättänyt hankkia itselleni teko-kulmakarvat! Kerran kuukaudessa käyn makaamassa kosmetologin tuolissa, jotta kulmani näyttäisivät siedettäviltä. Samalla hän sutii minulle väriä myös ripsiin, jotta meikitön naamani ei aamuisin (tai meikittöminä päivinä, eli sunnuntaisin) muistuttaisi haudasta nousseen kasvoja. Siispä en voi osallistua Suvi Pitkäsen (se julkkis-DJ ja Viidakon tähtönen) aloittamaan "meikittömän selfien" buumiin, sorry. 

Olin sopinut ajan siis tälle aamulle. Ajattelin ottaa itsestäni "ennen ja jälkeen"-kuvat, koska niin kuuluu ilmeisesti aina tehdä. Pahoittelen, etten myöskään alla olevassa kuvassa ole meikittä: peitepuikkoa, BeeBee-voidetta ja puuteria tuli sudittua aamulla. Lohdutukseksi voin sanoa että ihon epäpuhtaudet ovat luonnolliset, niitä ei ole photoshopattu! Ja kun joku kumminkin miettii, niin myös tissini ovat omat! 





Yllä siis kuva ennen ripsien ja kulmien värjäämistä. Huomatkaa nyt nuo rypyt joita on jo selvästi enemmän kuin eilen! Harmittaa kyllä ihan sikana että mulla ei ole huipputehokasta järjestelmäkameraa, jotta kaikki virheet näkyisivät vielä selkeämmin. Tähän mennessä olen tyytynyt vain älypuhelimeni kameraan. Ehkäpä joku kamerafirma haluaisi tehdä mun kanssa yhteistyötä kun kuulee että olen superkuuluisa fitness-, ja muotibloggaaja, ja lahjoittaa mulle kameran ilmaiseksi?! 



Näissä kuvissa karvat on siis juuri trimmattu ja värjätty, huomaatte varmaan selkeän eron? Olen kyllä todella tyytyväinen ja suosittelen teko-kulmakarvoja kaikille kaltaisilleni turhamaisille akoille jotka eivät osaa itse piirtää karvoitustaan haluamallaan tavalla, tai ovat aina lähes myöhässä aamuisin. Helpottaa kummasti! 


Niin, sitä koulua tosiaan oli.. Saavuin tyylikkäästi myöhässä, koska kauneuteni hoitaminen ja ylläpito menee tunnetusti kaiken muun edelle. Päivä oli kuitenkin erittäin mukava ja antoisa ihanien ja nauravaisten naisten seurassa, en ymmärrä kuinka selviän ensi vuonna ilman kuukausittaisia lähipäiviä! Siis kun tosiaan valmistun kesällä vuoden kestävästä koulutuksesta koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. Megabileet luvassa! 


Koulupäivän jälkeen hurautin äitini luokse ja kellahdin sänkyyn, hups. Kun päiväuni-tarve iskee, se ei katso aikaa eikä paikkaa.  Herättyäni keitimme kahvit ja söimme terveellisen välipalan. 




Pähkinäsuklaahan on terveellistä, koska pähkinät, ja koska suklaa? Ai niin, ja suklaan päälle kyytipojaksi maistoin myös vähän kääretorttua. Sovitaan nyt sitten vaikka että mulla oli tänään bulkkaus-päivä ( Bulkkaus on bodarislangia ja tarkoittaa kehon massan (lihaksen ja läskin) lisäämistä ylensyönnin avulla. ) Mullahan oli bulkkaus-päivä muuten myös eilen ja toissapäivänä... Sekä luultavasti myös huomenna ja ylihuomenna.. 

Sitten oli viimein aika päästä eroon kauan vaivanneesta tyvikasvusta. Operaatio kesti kokonaisuudessaan yli kaksi tuntia, mutta tulipahan halvemmaksi kuin kampaajalla käynti. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin minähän kävin kampaajalla, koska äitini hoiteli paikallisten julkkisten hiuksia noin parinkymmenen vuoden ajan. How cool is that! Tässä vaiheessa tunnustan nyt etten ole ikinä istunut oikean kampaamon penkissä, koska äiti voi siistiä mun hiukset halvemmalla. Ja sille voi myös sanoa että "älä nyt v*tt¤ siitä mene leikkaamaan!" Ehkä tekokulmakarvat siis annetaan anteeksi..?




Anteeksi jos säikyttelin, täytyy varmaan kohta muuttaa tämä blogi suljetuksi K18-blogiksi. 

Kun viimein sain värin pestyä pois ja pehkoni suht-koht-kuivaksi, pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja ajelin isukkini luokse. Lähdettiin porukalla lenkille, ja kävin samalla penkomassa vanhoja rakennuksia (OMALLA TONTILLA OLI KAIKKI! ) arvokkaan vintage-romun toivossa. Mukaan tarttui muutaman potentiaalisen sisustus-elementin lisäksi  mahdollisesti ainakin myyräkuume ja muita villieläinten levittämiä tauteja... 






Katsokaa miten söpö pikku lammas me löydettiin matkan varrelta! 

Nyt on ehkä aika suunnata suihkuun (BTW, olen onnistunut muuttamaan tapani tämän suhteen! Aamusuihku-ihmisestä iltasuihku-ihmiseksi) ja sitten peiton alle laskemaan lampaita tai uusia ryppyjä!
Huomenna on taas rankka päivä tiedossa, viisi tuntia tiukkaa opiskelua jonka jälkeen ystävien kanssa kahvittelua. Lopuksi pitäisi vielä jaksaa ajaa kotiin (Fonectan reittiopas näyttää välimatkaksi huimat 38 kilometriä, täytyy kyllä miettiä millä huoltsikalla pysähtyis tauolla).


Kiitos paljon kaikille ihanista, mieltä lämmittävistä kommenteista! 
Ja kiitos myös teille jotka luette mutta ette kommentoi! 
Ja teille jotka ette edes lue, kyttäätte muuten vaan! 
Kävijälaskuri huitelee viikon jälkeen jo yli kahdessa tonnissa, kuuluisuus, täältä tullaan!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Happy B-day to me !

Kuten kaikki varmasti jo tiedätte (siis parempi olis), mulla on tänään syntymäpäivä, ja täytän tosiaan noin 19 vuotta. Aamuni alkoi ihanasti sillä, että mieheni toi minulle sänkyyn kahvia sekä aamiaista. Maukkaan aamiaisen syötyäni siirryin kuumaan vaahtokylpyyn. Kylvetettyäni itseni rusinaksi, laittauduin kaikessa rauhassa töihin jonka jälkeen limusiini saapui hakemaan minua. Töissä oppilaat lauloivat minulle ja söimme yhdessä heidän leipomaansa kakkua. Sain puhallettua kaikki kynttilät ja toivoin itselleni vaaleanpunaista yksisarvista sekä tietysti maailmanrauhaa. 


No jossain välissä sitten heräsin siihen, että kello oli 5:30. En jaksanut vielä nousta vaan puristin silmät uudelleen tiukasti kiinni. Seuraavan kerran hätkähdinkin sitten kellon pirinään ja pomppasin suorilta ylös. Aamu sujui normaaliin tapaan, paitsi että tänään meinasin ihan oikeasti myöhästyä töistä.

Töissä oli varsin keväinen meininki; kaikkia vaivaa jo kevätväsymys ja ajatukset karkaavat vähän väliä väkisinkin kesälaitumille. Minua muistettiin myös kohteliaisuudella, jonka haluan jakaa teidänkin kanssanne! 
Puuhastelimme niitä näitä, ja oppilas kysyi tavallisten toimintojen lomassa minulta yhtäkkiä; "Heidi millon sää saat lapsen?" Purskahdin nauruun ja totesin etten tiennyt tilanteen näyttävän sentään vielä niin pahalta. Oppilas korjasi ettei luullut minun olevan nyt raskaana, vaan kyseli yleisesti koska aion hankkia perheenlisäystä. Hauskaa. 


Kotiin palatessani minua odotti todellinen yllätys! Saanhan kukkia mieheltäni lähes joka päivä, mutta tarkoitin tuota suklaalevyä.... Vitsi vitsi, kukkia tuli ekaa kertaa ikinä, ja suklaa oli ihan selvä kannustin tähän painonpudotusprojektiin!












Sitten paraskaverini Mari tulikin meille ja juotiin kahvia ja hihiteltiin ja päätettiin lähteä ottamaan asukuvia ja hengailemaan kaupungille jotta kaikki saisivat ihailla mun muodikkaita ja keväisiä sekä värikkäitä vaatteita (tosihan on että maito oli päässyt loppumaan ja oltiin muka niin reippaita että käytiin kävellen kaupassa) ! Harjoittelin erilaisia poseerauksia joita olen nähnyt suosittujen muotibloggaajien tekevän. Älkää hei nyt siis oikeasti luulko että olen raskaana, vaikka keskimmäisessä kuvassa masu näyttääkin siltä. Yritin kyllä kaikin voimin vetää sitä sisäänpäin. Tietääkseni en odota vauvaa enkä mitään muutakaan. Paitsi ensi viikon keskiviikkoa, mutta siitä lisää ensi viikon keskiviikkona! 


Kauppareissun jälkeen äkkiä ruuanlaittoon ennen kuin appivanhemmat tulivat kylään. Tein superterveellistä ja protskupitoista safkaa luomu-aineksista! 



Silloin kun ei jaksa sekoittaa DIETMIXin FitnessShakerissa protskujuomajauheita, niin sitä voi käyttää esimerkiksi munakasmassan vatkaamiseen. Kaikki aineet vaan sisälle ja sekaisin. Harmi vaan että shaker on yleensä aina tosiaan käytössä kun juon niin paljon erilaisia fitness-juomia. Mulla ei vaan ole niistä kuvaa koska kamera meni just maagisesti rikki kun yritin kuvata!
 Lisäksi paistoin munakokkelin kaveriksi vähän tomaattia jota oli jäljellä muutama nahistunut siivu jääkaapissa, ja toissapäiväisiä Apetitin BBQ muurikka-kasviksia. HYVÄÄÄÄÄ (mutta liian vähän!)




Iltasella meillä kävi tosiaan vielä miehen vanhemmatkin kyläilemässä. Koska kaikki tietää että kakku on epäterveellistä ja lihottaa, tarjoilin heille sen sijaan rahkapiirakkaa (pääsiäisen ylijäämiä pakkasesta) ja -pullaa (anopin tuomia tuliaisia)! True fitnessmimmin fitnessruokaa! Kyllä nyt haba kasvaa tästä kaikesta tekemättömyydestä!










Loin tylsyyksissäni blogille eilen oman instagram-tilin ja olen aivan häkeltynyt sen suosiosta! Kun lisään uuden kuvan hashtageilla #fitnessmodel ja #finnishgirl, tykkäyksiä tulee jo ennen kuin ehdin silmiäni räpäyttää. Jännittävää muuttua yhdessä yössä näin feimiksi, uskomatonta että mut tunnetaan jo ulkomaita myöten! Vapise Venla Savikuja!