keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Meninpä kerran jumppaan....

...tai ainaki melekeen menin! 





SYKETTÄ-liikuntapalvelut järjestää jälleen kahden viikon ilmaisen liikuntakokeilun syksyn kunniaksi, ja minä jo innoissani sieltä etsiskelin itselleni tekemistä. Mulla on aika täynnä tuo kalenteri ihan lokakuun alkuun asti, joten se toi jo omat haasteensa tuntien valintaan. Tarjolla oli taas kaikkea mielenkiintoista akrobatiasta taistelulajeihin, erilaisia perusjumppia unohtamatta. 



Määhän en oo kesällä liikkunu juuri ollenkaan. Muutaman kerran kävin luistelemassa, ja vissiin yhesti lenkillä. Sitte keskityin vaan töissä käymiseen ja normaalin päivärytmin ylläpitämiseen. Elikkäs aika pohjalla ollaan taas, varsinkin tän kuntoilun suhteen...

Kattelin siinä sitte, että minä päivänä pystyisin yleensäkään osallistumaan tunneille. Jos on luentoja kello 8 - 18, ei välttämättä hirrrrrrveesti innosta osallistua sen jälkeen vielä johonkin pumppipamppiin. Päivät siis karsiutuivat tällä kuluvalla viikolla heti melko vähiin. Eli siis tarkemmin sanottuna yhteen päivään. Tiistaina pääsen JO neljältä. 

Nooooh, siellä olis tiistaina kello neljän jälkeen tarjolla pilatesta, akrobatian alkeita, tabataa, ylävartalotreeniä ja vaikka mitä. Selailin viime viikolla tuntien kuvauksia läpi ja olin silleen että 

"HERRANJUMALA SENTÄÄN, tunti kestää 45 minuuttia, enhän mää millään jaksa hikoilla ja hyppiä ja pomppia siellä, kun kolmanteen kerrokseen kiipeäminenki saa nykyään jäätävän jälkihien pintaan välittömästi!"  

Mahdolliset tuntivaihtoehdot kutistuivat siis entisestään.  Tunnin pitäis olla tiistaina neljän jälkeen, ja mielellään mahdollisimman lyhyt, että tämmönen pohjamudissa rypevä herkkumonsteri jaksaa ja viitsii sinne raahautua. Kas kummaa, näihin mun melkein mahdottomiin vaatimuksiin löytyikin yksi mätsäävä tunti: TABATA. Kello 16:00 - 16:25. "Nopeaa, hikistä ja tehokasta HIIT-tyyppistä treeniä, pääosin kehonpainolla. Tällä tunnilla unohdetaan askelsarjat ja tehdään rehellistä, korkean intensiteetin työtä, jonka jälkeen tuntee antaneensa kaikkensa!"

Täydellistä, löysin juuri mun tiukkoihin vaatimuksiin soveltuvan tunnin, vaikka noilla spekseillä sen piti olla lähes mahdotonta. Ei kun odottamaan vaan sitten!

Kuinka ollakaan, maanantaille suunniteltua hankepalaveria päätettiin siirtää ja ainoa sopiva päivä oli tiistai. No ei kun perumaan tunti! Onneksi se käy SYKETTÄ-sovelluksen kautta näppärästi napin painalluksella. Mutta sitten selviääkin, että tiistai ei sovi opettajalle, hankepalaveri perutaan, joten ei kun uudelleen ilmoittautumaan jumppaan....

Jahkaan muutaman kerran edes takaisin, ja lopulta mun motivaatio mennä koko jumppaan on pienen pieninä murusina.

"Kamala homma raahata jumppavaatteita koulussa mukana koko päivä. Ja kun mullahan loppuu luennotkin vasta just vähän ennen neljää. Oisin ihan nälkäinen sitten siellä... Ja hikikinhän siellä tulee, paikat kipeytyy ja hengästyn. Siis KAUHEE VAIVA."





Suttaan koko perkeleen jumpan yli kalenterista ja päätän käydä Mäkkärissä kunhan pääsen koulusta. 

Että sillain lähti sitten se, piti olla new year, new me.  Ai että.



Onneksi pääsen elämässäni eteenpäin tällain hieman pulskempanakin. Onhan noissa jumpissa aikaa hypätä koko syksy, kun työkuviotkin heitti yllättäen härän pyllyä. Ja sitä paitsi, jos ostan jäsenyyden, niin sitten mulla pitäisi kai olla enemmän motivaatiota, ettei tulis maksettua niinkuin tyhjästä....? Eikö vaan...? Ja sitten musta tulee rikas ja kuuluisa ja ihana, vai mitä? Voitan lotossa ja elämä hymyilee, jookos kookos...?


Noh, katsotaan nyt. Parantelen ainakin ensin tämän alkavan flunssanpoikasen ja teen sitten ehkä jotain, jos jaksan. 



Mutta on se jo saavutus, että ainakin suunnittelin meneväni sinne jumppaan,
ja melkein meninkin!
Ihan tosi lähellä oli kyllä se!




Iloista syksyä kaikille, koittakaa te olla edes vähän aktiivisempia ja päättäväisempiä kuin minä! Kuulemisiin!

torstai 30. elokuuta 2018

Tervehdys

Olin toukokuussa kirjoittanut koulun blogiini seuraavan tekstin:

"Ensimmäinen vuosi opintoja on pian niin sanotusti pulkassa, olo on hämmentynyt ja kiitollinen.


Ystävät ovat juuri tuskailleet esivalintakokeiden parissa, joten samalla on tullut itsekin mietittyä missä tilanteessa sitä olikaan vuosi sitten. Paljon monenlaista on tapahtunut, kasvua ja kehitystä vähän joka suuntaan. Kun on ollut liikkeellä avoimin mielin, on päässyt kokemaan paljon sellaista, mistä aikaisemmin saattoi vain unelmoida.


Marraskuussa 2017 hain kuumeisesti töitä opintojeni ohelle. Pistin hakemuksia menemään vähän joka suuntaan, mutta yllättäen minut nappasikin haaviinsa henkilö, joka tarvitsee henkilökohtaista avustajaa. Meillä synkkasi välittömästi, ja niinpä sain työpaikan.


Helmikuussa  2018 osallistuimme luokkakavereiden kanssa Suomen fysioterapeuttiopiskelijoiden tapaamiseen Rovaniemellä, ja jostain kumman syystä ajauduttiin tilanteeseen, että ensi vuonna tapaaminen järjestetään meillä Kuopiossa…


Myös keväällä ollut tuutorihaku sai sormeni syyhyämään niin, että lähetin hakemuksen. Hieman myöhemmin kuulin tulleeni valituksi. Tuutorointi kiinnostaa, koska se on mahtava tapa tutustua uusiin ihmisiin, verkostoitua, ja olla muille avuksi!


Nordplus-intensiivikurssille ”Digitalisation and optimal aging” haettiin osallistujia, joten ilmoittauduin mukaan – ensi viikolla pitäisi sitten olla lähdössä Uumajaan kymmenen päivän mittaiselle kurssille yhdessä ruotsalaisten, tanskalaisten, islantilaisten, liettualaisten sekä tietysti suomalaisten – tulevien kollegoiden kanssa.


Onhan tässä sivussa tullut suoritettua myös jos vaikka minkälaista kurssia; anatomiaa, pehmytkudoskäsittelyitä (tutummin sitä kaikkien tuntemaa HIERONTAA), fysiologiaa, toimintakyvyn arviointia, tautioppia, ryhmänohjausta, ammattietiikkaa… Tietoa on tullut ja mennyt, ja ehkä muutama jyvänen on jäänyt korvien väliin hautumaankin.



Jään siis vain odottamaan, mitä tulevat lukuvuodet tuovat tullessaan.


Uskon, että kun pitää mielen avoimena, voi tapahtua mitä vain!"

Noin vain unohdin olla työntämättä nokkaani joka hommaan ja projektiin. Kiirettä on siis pitänyt, mutta voisin paremmalla ajalla kirjoitella myös mitä mulle kuuluu nykyään. Maanantaina starttaa toinen opiskeluvuosi, ja moni asia on muuttunut tuon koulun blogiin kirjoittamani tekstin jälkeenkin. 

Pysykäähän siis kuulolla niin rustailen kuulumisia enemmältikin. Ja tällä kertaa lupaan sen tapahtuvan hyvin pian!  

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kysyivät mitä mulle kuuluu.

Noh, tässähän tämä.

Välillä on kivaa ja välillä ihan superkivaa. Sitten välillä itkettää, ja kohta taas mennään. Kuopio on ihana kaupunki, josta on tullut mulle koti jota en enää vaihtaisi pois - ainakaan juuri nyt. Koulua ja töitä painan tukka putkella, niin etten aina ehdi edes syödä tai kunnolla nukkua. Tiskaaminen ja pyykkääminen pitää melkein merkata kalenteriin, että ne muistaa ja ehtii tehdä. 

Being a sleepy girl
with a busy life
is hard.
Milloin mun elämästä tuli näin kiireistä? 

Jumppailla en oo ehtinyt, saati lenkkeillä. Pääseehän tuota elämässä eteenpäin vähän pulskempanakin. 

Luulis että mulla on huono omatunto tämän blogin päivittelemättömyydestä - ei. En oo ehtinyt potemaan huonoa omatuntoa, saati ajattelemaan koko blogia. Palkitsen teidät jäljellä olevat lukijat kuitenkin kuvapläjäyksellä kuluneesta lukuvuodesta, joten penkeistä kiinni, nyt mennään!




Väliäkö sillä MITEN sitä anatomiaa oppii, kunhan sitä oppii!















Siinäpä ne tärkeimmät - kertoilen tarkemmin kuulumisia jahka ehdin ja viitsin. Kuulemisiin siihen saakka!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Viivin viinidieetti: Kuinka saada motivaatio terveellisempään elämään takaisin?


Kolme viikkoa sairastelua, viiniä, pötköttelyä, liian huonoja kelejä ja yksinkertaisesti parempaa tekemistä kuin urheilu. 

Nyt on flunssa lähtenyt, on krapula, ahdistus, lumi sulanut eikä mitään tekemistä joten tekosyitä rutiineihin palaamatta jättämiseen ei ole.  Mutta miksi se on joka kerta niin vaikeaa? Ja miten siitä voisi tehdä helpompaa? Alla muutama vinkki motivaation metsästykseen!

Tykkään käyskennellä metsässä, mutta lenkkeily yksin sellaisenaan on pirun tylsää. Kun laiskotuttaa, jumpassakaan ei ole motivaatiota painaa täysiä. Tällöin on siis hyvä ottaa suunta kohti kuntosalia!


Meidän salilla on kielletty selfieiden otto, mikä on yksi syy miksi sitä paikkaa rakastan. Tässä siis kökköjä kuvituskuvia vaivihkaan otettuna. 

1. OTA JUMPPAVAATTEET MUKAAN TÖIHIN
Olen valikoinut kuntosalin työmatkan varrelta, ja puen useasti jumppavaatteet jo työpaikalla päälle ennen kotimatkalle lähtöä. Näin on melkeimpä mahdotonta jättää menemättä salille. Kun urheilemaan menee suoraa töistä, jää illaksi myös aikaa muuhun.

2. CHILLAA, ÄLÄ SYKI
Onnea, olet päässyt kuntosalin puolelle! Mitä siellä sitten pitäisi tehdä? No kuunnella hyvää musiikkia ja näyttää siltä että teet jotain!

Laiskottelukauden jälkeen aloitan jumppaamisen pienillä painoilla ja kevyellä treenillä. Otan hyvän alkulämmön, laitan musiikkia kuulokkeista ja nostelen vähän kevyitä painoja sekä hengailen muuten vaan. Ja heti, kun alkaa väsyttää, rasittaa, ärsyttää lähden pois. Väkisillä treenaamisesta ei tule kuin huonolle tuulelle, jonka vuoksi saatan viettää salilla päivästä riippuen vaan 30min tai parhaimmillaan 1,5 tuntia. Mutta pelkästään siitä salilla käymisestä tulee sellainen fiilis, että on saanut jotain aikaiseksi ja motivoi varmasti seuraavalla kerralla viihtymään vielä vähän pidempään. 

3. KAUPAN KAUTTA KOTIIN
Käy treenin jälkeen ostamassa illaksi ruoat, äläkä sorru niihin ainesosiin jotka löytyvät jääkaapistasi löhöilykauden jälkeen. 

Huomaan, että pienikin salilla pyrähdys motivoi syömään terveellisesti. Vaikka siellä ei kaloreita varmana ole palanut sataa enempää, ei sen jälkeen tee mieli vaaleita viljoja tai rasvaisia ruokia. Jos olen maannut kotona viikonkin, ruokavalio lipsahtaa heti epäterveelliseksi einesmätöksi, mutta pientenkin "urheilusuorituksien jälkeen" ne alkavat ällöttää. 

4. LISÄÄ TREENIPÄIVIÄ VIIKOITTAIN
Itselläni on paha tapa kahmia liikaa urheilupäiviä viikolle heti kerrallaan, joka on osasyy innostuksen lopahtamiseen. Tällä viikolla kävin salilla ihmetelemässä kerran sekä kuntonykkeilyssä torstaina ja se saa tältä viikolta riittää. Ensiviikolle lisään ehkä taas yhden urheilupäivän lisää. Tai en!



Tästä ihanasta pestopastasalaatista kirjoitan teille ohjeen seuraavaan postaukseen!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kehon rakenteet ja toiminnot - ENSIMMÄINEN TENTTI

Varsinkin Snapchat-seuraajani ovat varmasti aistineet pikkuhiljaa kohonneen stressin mun snäpeissä tässä viime viikkoina. Lisäksi kouluun pääsystä kerrottuani multa toivottiin kertomuksia fyssariopinnoista – täältä pesee. 



Munhan on tarvinnut lukea kokeeseen edellisen kerran siis joskus vuonna 2011 – siis silloin kun kirjoitin ylioppilaaksi. Joten, kuten arvata saattaa, rutiinit pänttäämiseen olivat hieman hukassa. Nyt ammattikorkeakoulussa ensimmäiseksi tentiksi valikoitui kauhukseni anatomia: vartalo ja alaraaja.  

Luulin aloittaneeni lukemisen hyvissä ajoin. Selasinhan anatomian kirjojani jo syyslomalla pari viikkoa sitten. Olisihan se pitänyt tajuta, ettei mikään selaaminen alkuunkaan riitä, vaan anatomian opiskelu on ensin armotonta käsitteiden ulkoa opettelemista ja sitten opeteltujen asioiden yhdistelemistä toisiinsa.





Niinpä olin maanantaina siinä tilanteessa, että puolet opeteltavista asioista oli vielä käymättä läpi, samalla kun jotenkuten opetelluistakaan mikään ei pysynyt päässä sen jälkeen, kun kirjan löi kiinni. Meille annettiin siis ohjeeksi opiskella vartalon ja alaraajojen luut, lihakset ja nivelsiteet. Lihasten nimien lisäksi täytyi opetella niiden lähtö- ja päättymiskohdat eli origot ja insertiot, sekä lihasten tehtävät. Eikä tietenkään sovi unohtaa alaraajan hermotusta, joka sekin oli osattava. 

Kaikki joskus opiskelleet varmasti tietävät sen tunteen, kun ennen koetta tai tenttiä tekisi mieli ryhtyä tekemään kaikkea aivan muuta kuin lukemaan. Itselläni pyöri mielessä mm. kauan kesken ollut tapettien repiminen seinästä, muutamat korjausompelutyöt, jotka ovat odottaneet kohta vuoden, sekä Halloween-meikin harjoitteleminen – ENSI VUOTTA VARTEN. 



Okei, jos tekstistä saa sen kuvan etten juuri valmistautunut niin tässä on todiste siitä että kyllä minä tosissani yritin - käytinhän vapaapäiviänikin opiskeluun!



Eilen tiistai-iltana tunnelmat alkoivat olla jo melko epätoivoiset. Kahlasin paniikissa läpi reiden lihaksia sen verran kuin mun aivokapasiteetti antoi myöten, ja annoin itsestäni 110 %. Valehtelematta luin eilen illalla putkeen yhteensä viisi tuntia, koulussa käynnin päälle siis.

Silti, kun aamulla kuulustelimme luokkakavereiden kanssa toisiamme, mun päässä löi tyhjää. Soleus, sartorius, gracilis, linea alba… Joidenkin sanojen kohdalla en osannut edes kertoa missä päin vartaloa kyseinen rakenne sijaitsee. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Menin tenttiin sillä mielellä, että katsotaan nyt minkälainen se on ja uusitaan sitten. Pessimisti ei pety, sanotaan, joten en odottanut osaavani yhtään mitään.



Tentistä poistui yllättynyt nainen – osasinkin (tai oletan osanneeni..) yllättävän paljon. Yhtään kohtaa en jättänyt tyhjäksi, vaikka aika paljon menikin arvailun varassa. Sopii toivoa, että koetta ei ehkä tarvitsekaan uusia vaan pelkkä korottaminen saattaisi riittää. Se jää nähtäväksi!