lauantai 4. marraskuuta 2017

Viivin viinidieetti: Kuinka saada motivaatio terveellisempään elämään takaisin?


Kolme viikkoa sairastelua, viiniä, pötköttelyä, liian huonoja kelejä ja yksinkertaisesti parempaa tekemistä kuin urheilu. 

Nyt on flunssa lähtenyt, on krapula, ahdistus, lumi sulanut eikä mitään tekemistä joten tekosyitä rutiineihin palaamatta jättämiseen ei ole.  Mutta miksi se on joka kerta niin vaikeaa? Ja miten siitä voisi tehdä helpompaa? Alla muutama vinkki motivaation metsästykseen!

Tykkään käyskennellä metsässä, mutta lenkkeily yksin sellaisenaan on pirun tylsää. Kun laiskotuttaa, jumpassakaan ei ole motivaatiota painaa täysiä. Tällöin on siis hyvä ottaa suunta kohti kuntosalia!


Meidän salilla on kielletty selfieiden otto, mikä on yksi syy miksi sitä paikkaa rakastan. Tässä siis kökköjä kuvituskuvia vaivihkaan otettuna. 

1. OTA JUMPPAVAATTEET MUKAAN TÖIHIN
Olen valikoinut kuntosalin työmatkan varrelta, ja puen useasti jumppavaatteet jo työpaikalla päälle ennen kotimatkalle lähtöä. Näin on melkeimpä mahdotonta jättää menemättä salille. Kun urheilemaan menee suoraa töistä, jää illaksi myös aikaa muuhun.

2. CHILLAA, ÄLÄ SYKI
Onnea, olet päässyt kuntosalin puolelle! Mitä siellä sitten pitäisi tehdä? No kuunnella hyvää musiikkia ja näyttää siltä että teet jotain!

Laiskottelukauden jälkeen aloitan jumppaamisen pienillä painoilla ja kevyellä treenillä. Otan hyvän alkulämmön, laitan musiikkia kuulokkeista ja nostelen vähän kevyitä painoja sekä hengailen muuten vaan. Ja heti, kun alkaa väsyttää, rasittaa, ärsyttää lähden pois. Väkisillä treenaamisesta ei tule kuin huonolle tuulelle, jonka vuoksi saatan viettää salilla päivästä riippuen vaan 30min tai parhaimmillaan 1,5 tuntia. Mutta pelkästään siitä salilla käymisestä tulee sellainen fiilis, että on saanut jotain aikaiseksi ja motivoi varmasti seuraavalla kerralla viihtymään vielä vähän pidempään. 

3. KAUPAN KAUTTA KOTIIN
Käy treenin jälkeen ostamassa illaksi ruoat, äläkä sorru niihin ainesosiin jotka löytyvät jääkaapistasi löhöilykauden jälkeen. 

Huomaan, että pienikin salilla pyrähdys motivoi syömään terveellisesti. Vaikka siellä ei kaloreita varmana ole palanut sataa enempää, ei sen jälkeen tee mieli vaaleita viljoja tai rasvaisia ruokia. Jos olen maannut kotona viikonkin, ruokavalio lipsahtaa heti epäterveelliseksi einesmätöksi, mutta pientenkin "urheilusuorituksien jälkeen" ne alkavat ällöttää. 

4. LISÄÄ TREENIPÄIVIÄ VIIKOITTAIN
Itselläni on paha tapa kahmia liikaa urheilupäiviä viikolle heti kerrallaan, joka on osasyy innostuksen lopahtamiseen. Tällä viikolla kävin salilla ihmetelemässä kerran sekä kuntonykkeilyssä torstaina ja se saa tältä viikolta riittää. Ensiviikolle lisään ehkä taas yhden urheilupäivän lisää. Tai en!



Tästä ihanasta pestopastasalaatista kirjoitan teille ohjeen seuraavaan postaukseen!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kehon rakenteet ja toiminnot - ENSIMMÄINEN TENTTI

Varsinkin Snapchat-seuraajani ovat varmasti aistineet pikkuhiljaa kohonneen stressin mun snäpeissä tässä viime viikkoina. Lisäksi kouluun pääsystä kerrottuani multa toivottiin kertomuksia fyssariopinnoista – täältä pesee. 



Munhan on tarvinnut lukea kokeeseen edellisen kerran siis joskus vuonna 2011 – siis silloin kun kirjoitin ylioppilaaksi. Joten, kuten arvata saattaa, rutiinit pänttäämiseen olivat hieman hukassa. Nyt ammattikorkeakoulussa ensimmäiseksi tentiksi valikoitui kauhukseni anatomia: vartalo ja alaraaja.  

Luulin aloittaneeni lukemisen hyvissä ajoin. Selasinhan anatomian kirjojani jo syyslomalla pari viikkoa sitten. Olisihan se pitänyt tajuta, ettei mikään selaaminen alkuunkaan riitä, vaan anatomian opiskelu on ensin armotonta käsitteiden ulkoa opettelemista ja sitten opeteltujen asioiden yhdistelemistä toisiinsa.





Niinpä olin maanantaina siinä tilanteessa, että puolet opeteltavista asioista oli vielä käymättä läpi, samalla kun jotenkuten opetelluistakaan mikään ei pysynyt päässä sen jälkeen, kun kirjan löi kiinni. Meille annettiin siis ohjeeksi opiskella vartalon ja alaraajojen luut, lihakset ja nivelsiteet. Lihasten nimien lisäksi täytyi opetella niiden lähtö- ja päättymiskohdat eli origot ja insertiot, sekä lihasten tehtävät. Eikä tietenkään sovi unohtaa alaraajan hermotusta, joka sekin oli osattava. 

Kaikki joskus opiskelleet varmasti tietävät sen tunteen, kun ennen koetta tai tenttiä tekisi mieli ryhtyä tekemään kaikkea aivan muuta kuin lukemaan. Itselläni pyöri mielessä mm. kauan kesken ollut tapettien repiminen seinästä, muutamat korjausompelutyöt, jotka ovat odottaneet kohta vuoden, sekä Halloween-meikin harjoitteleminen – ENSI VUOTTA VARTEN. 



Okei, jos tekstistä saa sen kuvan etten juuri valmistautunut niin tässä on todiste siitä että kyllä minä tosissani yritin - käytinhän vapaapäiviänikin opiskeluun!



Eilen tiistai-iltana tunnelmat alkoivat olla jo melko epätoivoiset. Kahlasin paniikissa läpi reiden lihaksia sen verran kuin mun aivokapasiteetti antoi myöten, ja annoin itsestäni 110 %. Valehtelematta luin eilen illalla putkeen yhteensä viisi tuntia, koulussa käynnin päälle siis.

Silti, kun aamulla kuulustelimme luokkakavereiden kanssa toisiamme, mun päässä löi tyhjää. Soleus, sartorius, gracilis, linea alba… Joidenkin sanojen kohdalla en osannut edes kertoa missä päin vartaloa kyseinen rakenne sijaitsee. Itketti ja nauratti yhtä aikaa. Menin tenttiin sillä mielellä, että katsotaan nyt minkälainen se on ja uusitaan sitten. Pessimisti ei pety, sanotaan, joten en odottanut osaavani yhtään mitään.



Tentistä poistui yllättynyt nainen – osasinkin (tai oletan osanneeni..) yllättävän paljon. Yhtään kohtaa en jättänyt tyhjäksi, vaikka aika paljon menikin arvailun varassa. Sopii toivoa, että koetta ei ehkä tarvitsekaan uusia vaan pelkkä korottaminen saattaisi riittää. Se jää nähtäväksi!